1 Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi. (H9:2)Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.

2 (H9:3)Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.

3 (H9:4)Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.

4 (H9:5)Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.

5 (H9:6)Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.

6 (H9:7)Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.

7 (H9:8)Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.

8 (H9:9)Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.

9 (H9:10)Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.

10 (H9:11)Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.

11 (H9:12)Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!

12 (H9:13)Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.

13 (H9:14)Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.

14 (H9:15)Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.

15 (H9:16)Kansat suistuivat kuoppaan -- itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan -- itse he olivat sen virittäneet.

16 (H9:17)Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)

17 (H9:18)Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!

18 (H9:19)Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.

19 (H9:20)Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!

20 (H9:21)Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)

1 Til sangmesteren, efter Mutlabbén*; en salme av David. / {* betydningen ukjent.}

2 Jeg vil prise Herren av hele mitt hjerte, jeg vil forkynne alle dine undergjerninger.

3 Jeg vil glede og fryde mig i dig, jeg vil lovsynge ditt navn, du Høieste,

4 fordi mine fiender viker tilbake, faller og omkommer for ditt åsyn.

5 For du har hjulpet mig til rett og dom, du har satt dig på tronen som rettferdig dommer.

6 Du har truet hedningene, tilintetgjort den ugudelige; deres navn har du utslettet evindelig og alltid.

7 Fiendenes boliger er helt ødelagt for all tid, og byene har du omstyrtet, deres minne er tilintetgjort.

8 Og Herren troner til evig tid, han har reist sin trone til dom,

9 og han dømmer jorderike med rettferdighet, han avsier dom over folkene med rettvishet.

10 Og Herren er en borg for den undertrykte, en borg i nødens tider.

11 Og de som kjenner ditt navn, stoler på dig; for du har ikke forlatt dem som søker dig, Herre!

12 Lovsyng Herren, som bor på Sion, kunngjør blandt folkene hans store gjerninger!

13 For han som hevner blod, kommer de elendige i hu, han glemmer ikke deres skrik.

14 Vær mig nådig, Herre! Se det jeg må lide av dem som hater mig, du som løfter mig op fra dødens porter,

15 forat jeg skal forkynne all din pris, i Sions datters porter fryde mig i din frelse.

16 Hedningene er sunket i den grav de gravde; deres fot er fanget i det garn de skjulte.

17 Herren er blitt kjent, han har holdt dom; han fanger den ugudelige i hans egne henders gjerning. Higgajon*. Sela. / {* kanskje et musikalsk uttrykk.}

18 De ugudelige skal fare ned til dødsriket, alle hedninger, som glemmer Gud.

19 For ikke skal den fattige glemmes for all tid; de saktmodiges håp skal ikke gå til grunne for evig.

20 Reis dig, Herre! La ikke mennesker få makt, la hedningene bli dømt for ditt åsyn!

21 La frykt komme over dem, Herre! La hedningene kjenne at de er mennesker! Sela.