1 Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä. Sitten hän toimitti setripuuta ja lähetti muurareita ja kirvesmiehiä rakentamaan Daavidille palatsia.

2 Nyt Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.

3 Jerusalemissa Daavid otti lisää vaimoja, ja hänelle syntyi vielä poikia ja tyttäriä.

4 Hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,

5 Jibhar, Elisua, Elpelet,

6 Nogah, Nefeg, Jafia,

7 Elisama, Beeljada ja Elifelet.

8 Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu koko Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti heitä vastaan.

9 Filistealaiset tulivat ja tunkeutuivat kaikkialle Refaiminlaaksoon.

12 Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavidin käskystä ne poltettiin.

13 Mutta filistealaiset tunkeutuivat uudelleen Refaiminlaaksoon.

16 Daavid teki niin kuin Jumala oli käskenyt, ja israelilaiset tuhosivat filistealaisten leirin ja ajoivat heitä takaa Gibeonista aina Geseriin saakka.

17 Daavidin maine levisi kaikkiin maihin, ja Herra saattoi kaikki vieraat kansat pelkäämään häntä.

1 Hiram, re di Tiro, inviò a Davide de’ messi, del legname di cedro, dei muratori e dei legnaiuoli, per edificargli una casa.

2 Allora Davide riconobbe che l’Eterno lo stabiliva saldamente come re d’Israele, giacché la sua dignità reale era grandemente esaltata per amore d’Israele, del popolo di Dio.

3 Davide si prese ancora delle mogli a Gerusalemme, e generò ancora figliuoli e figliuole.

4 Questi sono i nomi dei figliuoli che gli nacquero a Gerusalemme: Shammua, Shobab, Nathan, Salomone,

5 Jbhar, Elishua, Elpelet,

6 Noga, Nefeg, Jafia,

7 Elishama, Beeliada ed Elifelet.

8 Or quando i Filistei ebbero udito che Davide era stato unto re di tutto Israele, saliron tutti in cerca di lui; e Davide, saputolo, uscì loro incontro.

9 I Filistei giunsero e si sparsero per la valle dei Refaim.

10 Allora Davide consultò Dio, dicendo: "Salirò io contro i Filistei? E me li darai tu nelle mani?" L’Eterno gli rispose: "Sali, e io li darò nelle tue mani".

11 I Filistei dunque salirono a Baal-Peratsim, dove Davide li sconfisse, e disse: "Iddio ha rotto i miei nemici per mano mia come quando le acque rompono le dighe". Perciò fu dato a quel luogo il nome di Baal-Peratsim.

12 I Filistei lasciaron quivi i loro dèi, che per ordine di Davide, furon dati alle fiamme.

13 Di poi i Filistei tornarono a spargersi per quella valle.

14 E Davide consultò di nuovo Dio; e Dio gli disse: "Non salire dietro ad essi, allontanati e gira intorno a loro, e giungerai su di essi dal lato dei Gelsi.

15 E quando udrai un rumor di passi tra le vette dei gelsi, esci subito all’attacco, perché Dio marcerà alla tua testa per sconfiggere l’esercito dei Filistei".

16 Davide fece come Dio gli avea comandato, e gl’Israeliti sconfissero l’esercito dei Filistei da Gabaon a hezer.

17 E la fama di Davide si sparse per tutti i paesi, e l’Eterno fece sì ch’egli incutesse spavento a tutte le genti.