1 Kuningas Salomo oli koko Israelin hallitsija.

2 Nämä olivat hänen korkeimmat virkamiehensä: ylipappina oli Asarja, Sadokin poika,

3 kirjureina Sisan pojat Elihoref ja Ahia, sihteerinä Josafat, Ahiludin poika,

4 sotaväen päällikkönä Benaja, Jojadan poika, pappeina Sadok ja Abjatar,

5 ylimaaherrana Asarja, Natanin poika, kuninkaan uskottuna pappi Sabud, Natanin poika,

6 hovin päällikkönä Ahisar ja verotöiden valvojana Adoniram, Abdan poika.

7 Salomolla oli Israelissa kaksitoista maaherraa, jotka vastasivat kuninkaan ja hänen hovinsa ylläpidosta, kukin vuosittain kuukauden ajan.

8 He olivat: Ben-Hur Efraimin vuoristossa;

9 Ben-Deker Makasissa, Saalbimissa, Bet-Semesissä ja Elon-Bet- Hananissa;

10 Ben-Hesed Arubbotissa Sokon ja koko Heferin alueen päällikkönä;

11 Dorin ylängön maaherrana Ben-Abinadab, jolla oli vaimona Salomon tytär Tafat;

12 Baana, Ahiludin poika, jolla oli hallinnassaan Taanak ja Megiddon seutu aina Jokmeamin toiselle puolen sekä Jisreelin alapuolella oleva alue Bet-Seanista Saretanin tienoille Abel- Meholaan asti;

13 Ramot-Gileadissa Ben-Geber, joka Gileadissa hallitsi Manassesta polveutuvan Jairin leirikyliä sekä Basanissa Argobin aluetta, kuuttakymmentä suurta kaupunkia, jotka oli varustettu muurein ja pronssisalpaisin portein;

14 Mahanaimissa Ahinadab, Iddon poika;

15 Naftalin heimon alueella Ahimaas, jolla hänelläkin oli vaimona Salomon tytär, Basemat;

16 Asserin heimon alueella ja Bealotissa Baana, Husain poika;

17 Isaskarin heimon alueella Paruahin poika Josafat;

18 Benjaminin heimon alueella Simei, Elan poika;

19 Gileadin alueella Urin poika Geber, jonka maita ennen olivat hallinneet amorilaisten kuningas Sihon ja Basanin kuningas Og. Vielä oli yksi maaherra Juudan alueella.

20 Juudan ja Israelin kansaa oli paljon, niin paljon kuin on meren rannalla hiekkaa. Heillä riitti ruokaa ja juomaa, ja he elivät tyytyväisinä.

21 (H5:1)Salomolla oli hallinnassaan kaikki kuningaskunnat Eufratilta filistealaisten maan ja Egyptin rajalle asti. Kuninkaat toivat hänelle lahjoja ja tunnustivat hänen herruutensa koko hänen elämänsä ajan.

22 (H5:2)Salomon hovin elatukseen meni päivittäin kolmekymmentä kor-mittaa valikoituja vehnäjauhoja, kuusikymmentä kor-mittaa muita jauhoja,

23 (H5:3)syöttökarjaa kymmenen ja laidunkarjaa kaksikymmentä nautaa, sata lammasta ja lisäksi peuroja, gaselleja, kauriita ja syöttöhanhia.

24 (H5:4)Hänen hallinnassaan olivat alueet Eufratilta asti, Tifsahista Gazaan saakka. Eufratille asti hän hallitsi kuninkaita, ja joka puolella vallitsi rauha.

25 (H5:5)Niin kauan kuin Salomo eli, Juudan ja Israelin asukkaat Danista Beersebaan saakka saivat elää rauhassa kukin oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla.

26 (H5:6)Salomolla oli talleissaan paikat neljälletuhannelle vaunuhevoselle, ja vaunumiehiä hänellä oli kaksitoistatuhatta.

27 (H5:7)Maaherrat huolehtivat kuningas Salomon ja hänen pöytävieraidensa ylläpidosta kukin kuukauden ajan, eikä mitään jäänyt puuttumaan.

28 (H5:8)Kuninkaan hevosille ja kuormajuhdillekin he toimittivat määräpaikkoihin ohjeiden mukaan ohrat ja oljet.

29 (H5:9)Jumala antoi Salomolle yltäkyllin järkeä ja viisautta, ymmärrystä niin kuin on meren rannalla hiekkaa.

30 (H5:10)Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien idän miesten viisaus ja koko Egyptinkin viisautta suurempi.

31 (H5:11)Hän oli viisain kaikista ihmisistä, viisaampi kuin esrahilainen Etan tai Maholin pojat Heman, Kalkol ja Darda, ja hänen maineensa levisi kaikkien kansojen keskuuteen.

32 (H5:12)Hän sepitti kolmetuhatta viisasta lausumaa, ja hänen laulujaan oli tuhatviisi.

33 (H5:13)Hän puhui kasveista, niin Libanonin setristä kuin muurissa kasvavasta iisopista, hänen aiheinaan olivat isot ja pienet eläimet, linnut ja kalat.

34 (H5:14)Salomon viisaita sanoja tultiin kuulemaan kaikista maista, kaikkien kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestaan.

1 Il re Salomone regnava su tutto Israele. E questi erano i suoi principali ufficiali:

2 Azaria, figliuolo del sacerdote Tsadok,

3 Elihoref ed Ahija, figliuoli di Scisa, erano segretari; Giosafat, figliuolo di Ahilud, era cancelliere;

4 Benaia, figliuolo di Jehoiada, era capo dell’esercito, Tsadok e Abiathar erano sacerdoti;

5 Azaria, figliuolo di Nathan, era capo degl’intendenti; Zabud, figliuolo di Nathan, era consigliere intimo del re.

6 Ahishar era maggiordomo, e Adoniram, figliuolo di Abda, era preposto ai tributi.

7 Salomone avea dodici intendenti su tutto Israele, i quali provvedevano al mantenimento del re e della sua casa; ciascuno d’essi dovea provvedervi per un mese all’anno.

8 Questi erano i loro nomi: Ben Hur, nella contrada montuosa di Efraim;

9 Ben-Deker, a Makats, a Shaalbim, a Beth-Scemesh, a Elon di Beth-Hanan;

10 Ben-Hesed, ad Arubboth; aveva Soco e tutto il paese di Hefer;

11 Ben-Abinadab, in tutta la regione di Dor; Tafath, figliuola di Salomone era sua moglie;

12 Baana, figliuolo d’Ahilud, avea Taanac, Meghiddo e tutto Beth-Scean, che è presso a Tsarthan, sotto izreel, da Beth-Scean ad Abel-Mehola, e fino al di là di Iokmeam;

13 Ben-Gheber, a Ramoth di Galaad; egli aveva i villaggi di Jair, figliuolo di Manasse, che sono in Galaad; aveva anche la regione di Argob ch’è in Basan, sessanta grandi città murate e munite di sbarre di rame;

14 Ahinadab, figliuolo d’Iddo, a Mahanaim;

15 Ahimaats, in Neftali; anche questi avea preso per moglie Basmath, figliuola di Salomone;

16 Baana, figliuolo di Hushai, in Ascer e ad Aloth;

17 Giosafat, figliuolo di Parna, in Issacar;

18 Scimei, figliuolo di Ela, in Beniamino;

19 Gheber, figliuolo di Uri, nel paese di Galaad, il paese di Sihon, re degli Amorei, e di Og, re di Basan. V’era un solo intendente per tutta questa regione.

20 Giuda e Israele erano numerosissimi, come la rena ch’è sulla riva del mare. Essi mangiavano e bevevano allegramente.

21 E Salomone dominava su tutti i regni di qua dal fiume, fino al paese dei Filistei e sino ai confini dell’Egitto. Essi gli recavano dei doni, e gli furon soggetti tutto il tempo ch’ei visse.

22 Or la provvisione de’ viveri di Salomone, per ogni giorno, consisteva in trenta cori di fior di farina e sessanta cori di farina ordinaria;

23 in dieci bovi ingrassati, venti bovi di pastura e cento montoni, senza contare i cervi, le gazzelle, i daini e il pollame di stia.

24 Egli dominava su tutto il paese di qua dal fiume, da Tifsa fino a Gaza, su tutti i re di qua dal fiume, ed era in pace con tutti i confinanti all’intorno.

25 E Giuda ed Israele, da Dan fino a Beer-Sceba, vissero al sicuro ognuno all’ombra della sua vite e del suo fico, tutto il tempo che regnò Salomone.

26 Salomone avea pure quarantamila greppie da cavalli per i suoi carri, e dodicimila cavalieri.

27 E quegli intendenti, un mese all’anno per uno, provvedevano al mantenimento del re Salomone e di tutti quelli che si accostavano alla sua mensa; e non lasciavano mancar nulla.

28 Facevano anche portar l’orzo e la paglia per i cavalli da tiro e da corsa nel luogo dove si trovava il re, ciascuno secondo gli ordini che avea ricevuti.

29 E Dio diede a Salomone sapienza, una grandissima intelligenza e una mente vasta com’è la rena che sta sulla riva del mare.

30 E la sapienza di Salomone superò la sapienza di tutti gli Orientali e tutta la sapienza degli Egiziani.

31 Era più savio d’ogni altro uomo, più di Ethan l’Ezrahita, più di Heman, di Calcol e di Darda, figliuoli di Mahol; e la sua fama si sparse per tutte le nazioni circonvicine.

32 Pronunziò tremila massime e i suoi inni furono in numero di mille e cinque.

33 Parlò degli alberi, dal cedro del Libano all’issopo che spunta dalla muraglia; parlò pure degli animali, degli uccelli, dei rettili, dei pesci.

34 Da tutti i popoli veniva gente per udire la sapienza di Salomone, da parte di tutti i re della terra che avean sentito parlare della sua sapienza.