1 Tullessaan kuninkaaksi Saul oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

2 Saul valitsi israelilaisista kolmetuhatta miestä ja piti heistä kaksituhatta luonaan Mikmasissa ja Betelin vuorilla. Tuhat miestä jäi Jonatanin luo Benjaminin Gebaan, mutta muun väen Saul päästi kotiin.

3 Sitten Jonatan tuhosi Gebassa filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla, että heprealaiset olivat nousseet kapinaan. Saul käski puhaltaa hälytystorvea kaikkialla Israelissa,

5 Filistealaiset kokosivat joukkonsa ryhtyäkseen sotaan Israelia vastaan. Heillä oli kolmekymmentätuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä sekä jalkaväkeä yhtä paljon kuin on hiekkaa meren rannalla. He marssivat Israelin alueelle ja leiriytyivät Mikmasiin, Bet-Avenista itään.

6 Kun israelilaiset huomasivat joutuneensa ahtaalle filistealaisten painostaessa, he piiloutuivat luoliin, kallionkoloihin ja vuorille, kuoppiin ja vesisäiliöihin.

7 Jotkut menivät jopa Jordanin yli Gadin heimon alueelle ja Gileadiin. Saul pysytteli kuitenkin Gilgalissa, ja väki kokoontui peloissaan hänen luokseen.

8 Hän odotti Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, mutta Samuel ei tullutkaan Gilgaliin, ja kansa alkoi hajaantua Saulin luota.

10 mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä,

15 Sen sanottuaan Samuel lähti Gilgalista. Jäljelle jäänyt väki lähti Saulin mukana Gilgalista sotajoukon luo Benjaminin Gebaan. Siellä Saul tarkasti luonaan pysyneet joukot, ja niitä oli noin kuusisataa miestä.

16 Saul, hänen poikansa Jonatan ja heidän mukanaan olevat miehet jäivät Benjaminin Gebaan. Filistealaisten leiri oli Mikmasissa.

17 Leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkille. Yksi niistä meni Ofraan päin Sualin alueelle,

18 toinen Bet-Horoniin päin ja kolmas kohti autiomaata, seudulle, joka on Seboimin laakson yläpuolella.

19 Koko Israelissa ei siihen aikaan ollut ainoatakaan seppää, koska filistealaiset pelkäsivät israelilaisten tekevän itselleen miekkoja ja keihäitä.

20 Israelilaisten oli pakko mennä filistealaisten luo saadakseen aurojensa terät, kuokkansa, kirveensä ja sirppinsä teroitetuiksi;

21 aurojen ja kuokkien teroitus maksoi kaksi kolmannessekeliä, kirveiden teroitus ja piikin kiinnittäminen sauvaan yhden kolmannessekelin.

22 Niinpä ei sodan syttyessä koko Saulin ja Jonatanin väestä kellään muulla ollut miekkaa eikä keihästä kuin Saulilla itsellään ja Jonatanilla.

23 Filistealaisten etuvartio asettui Mikmasin solaan. kimppuun

1 Saul aveva trent’anni quando cominciò a regnare; e regnò quarantadue anni sopra Israele.

2 Saul si scelse tremila uomini d’Israele: duemila stavano con lui a Micmas e sul monte di Bethel, e mille con Gionathan a Ghibea di Beniamino; e rimandò il resto del popolo, ognuno alla sua tenda.

3 Gionathan batté la guarnigione de’ Filistei che stava a Gheba, e i Filistei lo seppero; e Saul fe’ sonar la tromba per tutto il paese, dicendo: "Lo sappiano gli Ebrei!"

4 E tutto Israele sentì dire: "Saul ha battuto la guarnigione de’ Filistei, e Israele è venuto in odio ai ilistei". Così il popolo fu convocato a Ghilgal per seguir Saul.

5 E il Filistei si radunarono per combattere contro Israele; aveano trentamila carri, seimila cavalieri, e gente numerosa come la rena ch’è sul lido del mare. Saliron dunque e si accamparono a Micmas, a oriente di Beth-Aven.

6 Or gl’Israeliti, vedendosi ridotti a mal partito, perché il popolo era messo alle strette, si nascosero nelle caverne, nelle macchie, tra le rocce, nelle buche e nelle cisterne.

7 Ci furon degli Ebrei che passarono il Giordano, per andare nel paese di Gad e di Galaad. Quanto a Saul, egli era ancora a Ghilgal, e tutto il popolo che lo seguiva, tremava.

8 Egli aspettò sette giorni, secondo il termine fissato da Samuele; ma Samuele non giungeva a Ghilgal, e il popolo cominciò a disperdersi e ad abbandonarlo.

9 Allora Saul disse: "Menatemi l’olocausto e i sacrifizi di azioni di grazie"; e offerse l’olocausto.

10 E come finiva d’offrir l’olocausto, ecco che arrivò Samuele; e Saul gli uscì incontro per salutarlo.

11 Ma Samuele gli disse: "Che hai tu fatto?" Saul rispose: "Siccome vedevo che il popolo si disperdeva e m’abbandonava, che tu non giungevi nel giorno stabilito, e che i Filistei erano adunati a Micmas, mi son detto:

12 Ora i Filistei mi piomberanno addosso a Ghilgal, e io non ho ancora implorato l’Eterno! Così, mi son fatto violenza, ed ho offerto l’olocausto".

13 Allora Samuele disse a Saul: "Tu hai agito stoltamente; non hai osservato il comandamento che l’Eterno, il tuo Dio, ti avea dato. L’Eterno avrebbe stabilito il tuo regno sopra Israele in perpetuo;

14 ma ora il tuo regno non durerà; l’Eterno s’è cercato un uomo secondo il cuor suo, e l’Eterno l’ha destinato ad esser principe del suo popolo, giacché tu non hai osservato quel che l’Eterno t’aveva ordinato".

15 Poi Samuele si levò e salì da Ghilgal a Ghibea di Beniamino, e Saul fece la rassegna del popolo che si trovava con lui; eran circa seicento uomini.

16 Or Saul, Gionathan suo figliuolo, e la gente che si trovava con essi occupavano Ghibea di Beniamino, mentre i Filistei erano accampati a Micmas.

17 Dal campo de’ Filistei uscirono dei guastatori divisi in tre schiere: una prese la via d’Ofra, verso il paese di Shual;

18 l’altra prese la via di Beth-Horon; la terza prese la via della frontiera che guarda la valle di Tseboim, verso il deserto.

19 Or in tutto il paese d’Israele non si trovava un fabbro; poiché i Filistei aveano detto: "Vediamo che gli brei non si facciano spade o lance".

20 E tutti gl’Israeliti scendevano dai Filistei per farsi aguzzare chi il suo vomero, chi la sua zappa, chi la sua scure, chi la sua vanga.

21 E il prezzo dell’arrotatura era di un pim per le vanghe, per le zappe, per i tridenti, per le scuri e per aggiustare i pungoli.

22 Così avvenne che il dì della battaglia non si trovava in mano a tutta la gente, ch’era con Saul e con ionathan, né spada né lancia; non se ne trovava che in man di Saul e di Gionathan suo figliuolo.

23 E la guarnigione dei Filistei uscì ad occupare il passo di Micmas.