2 Mutta Herra sanoi minulle: 'Älä pelkää häntä. Minä annan sinun käsiisi sekä hänet että hänen kansansa ja maansa. Tee hänelle samoin kuin teit amorilaisten kuninkaalle Sihonille, joka hallitsi Hesbonissa.'

3 Näin Herra, meidän Jumalamme, antoi meidän käsiimme myös Ogin, Basanin kuninkaan, ja koko hänen väkensä. Me löimme hänet emmekä jättäneet eloon ketään.

4 Me valloitimme kaikki hänen kaupunkinsa. Yksikään basanilaisten kaupunki ei jäänyt valloittamatta, vaan me otimme haltuumme kaikkiaan kuusikymmentä kaupunkia, koko Argobin alueen, Ogin valtakunnan, joka oli Basanissa.

5 Ne olivat kaikki linnoitettuja kaupunkeja, joita ympäröivät korkeat muurit portteineen ja salpoineen. Valloitimme myös suuren joukon linnoittamattomia kaupunkeja.

6 Me julistimme kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi, kuten olimme tehneet lyödessämme Hesbonin kuninkaan Sihonin. Julistimme Herralle kuuluvaksi uhriksi kaikki niiden asukkaat, miehet, naiset ja lapset, ja surmasimme heidät,

7 mutta kaiken karjan ja kaupungeista kootun ryöstösaaliin otimme itsellemme.

9 Foinikialaiset käyttävät Hermonista nimeä Sirjon, amorilaiset taas nimeä Senir.

10 Me otimme haltuumme kaikki ylätasangon kaupungit, koko Gileadin ja koko Basanin Salkaan ja Edreihin saakka; nämä olivat Ogin valtakunnan kaupunkeja Basanissa.

11 Og, Basanin kuningas, oli ainoa, joka refalaisista enää oli jäljellä. -- Hänen rautainen hauta-arkkunsa on vieläkin nähtävänä ammonilaisten pääkaupungissa Rabbassa. Arkun pituus on tavallisella kyynärämitalla mitattuna yhdeksän kyynärää ja sen leveys neljä kyynärää.

13 Loput Gileadista ja koko Basanin, Ogin valtakunnan, siis koko Argobin alueen, minä annoin puolelle Manassen heimoa. Basania kutsutaan myös refalaisten maaksi.

14 Jair, Manassen jälkeläinen, otti haltuunsa Argobin alueen aina Gesurin ja Maakan alueisiin saakka ja antoi näille Basanin seuduille oman nimensä mukaan nimen Havvot-Jair, Jairin leirikylät. Tätä nimeä niistä käytetään vielä nykyisinkin.

15 Gileadin minä annoin Makirille,

16 ja Ruubenin ja Gadin heimoille annoin alueen, joka ulottuu Gileadista etelään Arnonin jokilaaksoon ja pohjoisessa Jabbokiin sekä idässä ammonilaisten alueeseen.

17 Minä annoin näille heimoille myös Jordaninlaakson itäosan Gennesaretinjärvestä Kuolleeseenmereen ja siitä itään aina Pisgan rinteille saakka.

19 Vain naisenne, lapsenne, vanhuksenne ja karjanne -- minä tiedän, että teillä on paljon karjaa -- saavat jäädä kaupunkeihin, jotka minä olen teille antanut.

20 Taistelkaa veljienne rinnalla, kunnes Herra on suonut rauhan sekä teille että veljillenne ja he ovat saaneet haltuunsa sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille Jordanin länsipuolelta. Vasta sitten te voitte palata tänne perintömaillenne.'

22 Älkää pelätkö heitä. Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.'

24 'Herra, minun Jumalani, sinä olet jo näyttänyt minulle, palvelijallesi, suuruuttasi ja kätesi voimaa. Onko taivaassa tai maan päällä toista jumalaa, joka pystyy sellaisiin tekoihin ja ihmetöihin kuin sinä?

25 Sallithan minun mennä joen yli, että saan nähdä sen hyvän maan, joka on Jordanin tuolla puolen, tuon kauniin vuoriston ja Libanonin rinteet.'

26 Mutta Herra oli vihastunut minuun teidän vuoksenne eikä kuunnellut minua. Hän sanoi minulle: 'Riittää jo! Älä enää puhu tästä minulle!

27 Nouse Pisgan huipulle ja katso länteen, pohjoiseen, etelään ja itään. Katsele tarkkaan kaikkea, sillä sinä et saa mennä Jordanin yli.

28 Anna Joosualle ohjeet, rohkaise ja vahvista häntä. Hän johtaa tämän kansan Jordanin yli ja antaa sille omaksi sen maan, jonka sinä vuorelta näet.'

29 Ja me leiriydyimme laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä.

1 Poi ci voltammo, e salimmo per la via di Basan; e Og, re di Basan, con tutta la sua gente, ci uscì contro per darci battaglia a Edrei.

2 E l’Eterno mi disse: "Non lo temere, poiché io ti do nelle mani lui, tutta la sua gente e il suo paese; e tu arai a lui quel che facesti a Sihon, re degli Amorei, che abitava a Heshbon".

3 Così l’Eterno, il nostro Dio, diede in poter nostro anche Og, re di Basan, con tutta la sua gente; e noi lo battemmo in guisa che non gli restò anima viva.

4 Gli prendemmo in quel tempo tutte le sue città; non ci fu città che noi non prendessimo loro: sessanta città, tutta la contrada d’Argob, il regno di Og in Basan.

5 Tutte queste città erano fortificate, con alte mura, porte e sbarre, senza contare le città aperte, ch’erano in grandissimo numero.

6 Noi le votammo allo sterminio, come avevamo fatto di Sihon, re di Heshbon: votammo allo sterminio ogni città, uomini, donne, bambini.

7 Ma riserbammo come nostra preda tutto il bestiame e le spoglie delle città.

8 In quel tempo dunque prendemmo ai due re degli Amorei il paese ch’è al di là del Giordano, dalla valle dell’Arnon al monte Hermon

9 (il quale Hermon i Sidonii chiamano Sirion, e gli Amorei Senir),

10 tutte le città della pianura, tutto Galaad, tutto Basan fino a Salca e a Edrei, città del regno di Og, in asan.

11 (Poiché Og, re di Basan, era rimasto solo della stirpe dei Refaim. Ecco, il suo letto, un letto di ferro, non è esso a Rabbah degli Ammoniti? Ha nove cubiti di lunghezza e quattro cubiti di larghezza, a misura di cubito ordinario d’uomo).

12 Fu allora che c’impossessammo di questo paese; io detti ai Rubeniti e ai Gaditi il territorio che si parte da Aroer, presso la valle dell’Arnon, e la metà della contrada montuosa di Galaad con le sue città;

13 e detti alla mezza tribù di Manasse il resto di Galaad e tutto il regno di Og in Basan: tutta la regione di rgob con tutto Basan, che si chiamava il paese dei Refaim.

14 Iair, figliuolo di Manasse, prese tutta la regione di Argob, sino ai confini dei Gheshuriti, e dei ahacathiti; e chiamò col suo nome le borgate di Basan, che si nominano anche oggi Havvoth-Iair.

15 E detti Galaad a Makir.

16 E ai Rubeniti e ai Gaditi detti una parte di Galaad e il paese fino alla valle dell’Arnon, fino al mezzo della valle che serve di confine, e fino al torrente di Iabbok, frontiera dei figliuoli di Ammon,

17 e la pianura col Giordano che ne segna il confine, da Kinnereth fino il mare della pianura, il mar alato, appiè delle pendici del Pisga verso l’Oriente.

18 Or in quel tempo, io vi detti quest’ordine, dicendo: "L’Eterno, il vostro Dio, vi ha dato questo paese perché lo possediate. Voi tutti, uomini di valore, marcerete armati alla testa de’ figliuoli d’Israele, vostri fratelli.

19 Ma le vostre mogli, i vostri fanciulli e il vostro bestiame (so che del bestiame ne avete molto) imarranno nelle città che vi ho date,

20 finché l’Eterno abbia dato riposo ai vostri fratelli come ha fatto a voi, e prendano anch’essi possesso del paese che l’Eterno Iddio vostro dà loro al di là del Giordano. Poi ciascuno tornerà nel possesso che io v’ho dato".

21 In quel tempo, detti anche a Giosuè quest’ordine, dicendo: "I tuoi occhi hanno veduto tutto quello che l’Iddio vostro, l’Eterno, ha fatto a questi due re; lo stesso farà l’Eterno a tutti i regni nei quali tu stai per entrare.

22 Non li temete, poiché l’Eterno, il vostro Dio, è quegli che combatte per voi".

23 In quel medesimo tempo, io supplicai l’Eterno, dicendo:

24 "O Signore, o Eterno, tu hai cominciato a mostrare al tuo servo la tua grandezza e la tua mano potente; poiché qual è l’Iddio, in cielo o sulla terra, che possa fare delle opere e dei portenti pari a quelli che fai tu?

25 Deh, lascia ch’io passi e vegga il bel paese ch’è oltre il Giordano e la bella contrada montuosa e il ibano!"

26 Ma l’Eterno si adirò contro di me, per cagion vostra; e non mi esaudì. E l’Eterno mi disse: "Basta così; on mi parlar più di questa cosa.

27 Sali in vetta al Pisga, volgi lo sguardo a occidente, a settentrione, a mezzogiorno e ad oriente, e contempla il paese con gli occhi tuoi; poiché tu non passerai questo Giordano.

28 Ma da’ i tuoi ordini a Giosuè, fortificalo e incoraggialo, perché sarà lui che lo passerà alla testa di questo popolo, e metterà Israele in possesso del paese che vedrai".

29 Così ci fermammo nella valle dirimpetto a Beth-Peor.