1 Ennussana Babylonista. Tämän sai näyssä Jesaja, Amosin poika.

2 Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri, korottakaa äänenne, huutakaa sotureille, viittokaa heitä käymään sisälle ylhäisten porteista.

3 Minä, Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt, vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän ylpeytenään.

4 Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä. Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni, kokoontuvien kansanheimojen ääni, kokonaisten valtakuntien kohina! Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.

5 Kaukaisesta maasta, taivaanrannan ääreltä he saapuvat, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan.

6 Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä. Kaiken lyö Korkein maan tasalle.

7 Sen tähden herpoaa jokainen käsi ja jokainen sydän jähmettyy.

8 Kaikki säikähtävät, ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, katselevat hämmentyneinä toisiaan, heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.

9 Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat.

10 Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa.

11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,

12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.

13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.

14 Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.

15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.

16 Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan.

17 Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset, jotka eivät hopeaa huoli eivätkä kultaa kumarra.

18 Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta.

19 Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois.

20 Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.

21 Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.

22 Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru. Babylonin hetki on lähellä, sen päivät ovat käyneet vähiin.

1 Oracolo contro Babilonia, rivelato a Isaia, figliuolo di Amots.

2 Su di un nudo monte, innalzate un vessillo, chiamateli a gran voce, fate segno con la mano, ed entrino nelle porte de’ principi!

3 Io ho dato ordine a quelli che mi son consacrati, ho chiamato i miei prodi, ministri della mia ira, quelli che esultano nella mia grandezza.

4 S’ode sui monti un rumore di gente, come quello d’un popolo immenso; il rumor d’un tumulto di regni, di nazioni raunate: l’Eterno degli eserciti passa in rivista l’esercito, che va a combattere.

5 Vengono da lontan paese, dalla estremità de’ cieli, l’Eterno e gli strumenti della sua ira, per distruggere tutta la terra.

6 Urlate, poiché il giorno dell’Eterno è vicino; esso viene come una devastazione dell’Onnipotente.

7 Perciò, tutte le mani diventan fiacche, e ogni cuor d’uomo vien meno.

8 Son còlti da spavento, son presi da spasimi e da doglie; si contorcono come donna che partorisce, si guardan l’un l’altro sbigottiti, le loro facce son facce di fuoco.

9 Ecco il giorno dell’Eterno giunge: giorno crudele, d’indignazione e d’ira ardente, che farà della terra un deserto, e ne distruggerà i peccatori.

10 Poiché le stelle e le costellazioni del cielo non far più brillare la loro luce, il sole s’oscurerà fin dalla sua levata, e la luna non farà più risplendere il suo chiarore.

11 Io punirò il mondo per la sua malvagità, e gli empi per la loro iniquità; farò cessare l’alterigia de’ uperbi e abbatterò l’arroganza de’ tiranni.

12 Renderò gli uomini più rari dell’oro fino, più rari dell’oro d’Ofir.

13 Perciò farò tremare i cieli, e la terra sarà scossa dal suo luogo per l’indignazione dell’Eterno degli eserciti, nel giorno della sua ira ardente.

14 Allora, come gazzella inseguita o come pecora che nessuno raccoglie, ognuno si volgerà verso il suo popolo, ognuno fuggirà al proprio paese.

15 Chiunque sarà trovato sarò trafitto, chiunque sarà còlto cadrà di spada.

16 I loro bimbi saranno schiacciati davanti ai loro occhi, le loro case saran saccheggiate, le loro mogli saranno violentate.

17 Ecco, io suscito contro di loro i Medi, i quali non faranno alcun caso dell’argento, e non prendono alcun piacere nell’oro.

18 I loro archi atterreranno i giovani, ed essi non avran pietà del frutto delle viscere: l’occhio loro non risparmierà i bambini.

19 E Babilonia, lo splendore de’ regni, la superba bellezza de’ Caldei, sarà come Sodoma e Gomorra quando Iddio le sovvertì.

20 Essa non sarà mai più abitata, d’età in età nessuno vi si stabilirà più; l’Arabo non vi pianterà più la sua enda, né i pastori vi faran più riposare i lor greggi;

21 ma vi riposeranno le bestie del deserto, e le sue case saran piene di gufi; vi faran la loro dimora gli struzzi, i satiri vi balleranno.

22 Gli sciacalli ululeranno nei suoi palazzi, i cani salvatici nelle sue ville deliziose. Il suo tempo sta per venire, i suoi giorni non saran prolungati.