1 Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

2 Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

3 Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

4 Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

5 Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

6 Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

7 Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

8 Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

9 Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

10 Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

11 Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

12 Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

13 Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

14 Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

15 Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

16 Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

17 Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

18 Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

19 Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

20 Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

21 Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

22 Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!

1 Ricordati, Eterno, di quello che ci è avvenuto! Guarda e vedi il nostro obbrobrio!

2 La nostra eredità è passata a degli stranieri, le nostre case, a degli estranei.

3 Noi siam diventati orfani, senza padre, le nostre madri son come vedove.

4 Noi beviamo la nostr’acqua a prezzo di danaro, le nostre legna ci vengono a pagamento.

5 Col collo carico noi siamo inseguiti, siamo spossati, non abbiamo requie.

6 Abbiam teso la mano verso l’Egitto e verso l’Assiria, per saziarci di pane.

7 I nostri padri hanno peccato, e non sono più; e noi portiamo la pena delle loro iniquità.

8 Degli schiavi dominano su noi, e non v’è chi ci liberi dalle loro mani.

9 Noi raccogliamo il nostro pane col rischio della nostra vita, affrontando la spada del deserto.

10 La nostra pelle brucia come un forno, per l’arsura della fame.

11 Essi hanno disonorato le donne in Sion, le vergini nelle città di Giuda.

12 I capi sono stati impiccati dalle loro mani, la persona de’ vecchi non è stata rispettata.

13 I giovani han portato le macine, i giovanetti han vacillato sotto il carico delle legna.

14 I vecchi hanno abbandonato la porta, i giovani la musica dei loro strumenti.

15 La gioia de’ nostri cuori è cessata, le nostre danze son mutate in lutto.

16 La corona ci è caduta dal capo; guai a noi, poiché abbiamo peccato!

17 Per questo langue il nostro cuore, per questo s’oscuran gli occhi nostri:

18 perché il monte di Sion è desolato, e vi passeggian le volpi.

19 Ma tu, o Eterno, regni in perpetuo; il tuo trono sussiste d’età in età.

20 Perché ci dimenticheresti tu in perpetuo, e ci abbandoneresti per un lungo tempo?

21 Facci tornare a te, o Eterno, e noi torneremo! Ridonaci de’ giorni come quelli d’un tempo!

22 Ché, ora, tu ci hai veramente reietti, e ti sei grandemente adirato contro di noi!