1 Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa.

2 Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.

3 Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon.

4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.

5 Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.

6 Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.

7 Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.

8 Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.

9 Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

10 Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.

11 Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

12 Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.

13 Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.

14 Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

15 Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.

16 Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

17 Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

18 Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.

19 Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

21 Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

22 Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.

23 Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.

24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

25 Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.

1 Il figliuol savio ascolta l’istruzione di suo padre, ma il beffardo non ascolta rimproveri.

2 Per il frutto delle sue labbra uno gode del bene, ma il desiderio dei perfidi è la violenza.

3 Chi custodisce la sua bocca preserva la propria vita; chi apre troppo le labbra va incontro alla rovina.

4 L’anima del pigro desidera, e non ha nulla, ma l’anima dei diligenti sarà soddisfatta appieno.

5 Il giusto odia la menzogna, ma l’empio getta sugli altri vituperio ed onta.

6 La giustizia protegge l’uomo che cammina nella integrità, ma l’empietà atterra il peccatore.

7 C’è chi fa il ricco e non ha nulla; c’è chi fa il povero e ha di gran beni.

8 La ricchezza d’un uomo serve come riscatto della sua vita, ma il povero non ode mai minacce.

9 La luce dei giusti è gaia, ma la lampada degli empi si spegne.

10 Dall’orgoglio non vien che contesa, ma la sapienza è con chi dà retta ai consigli.

11 La ricchezza male acquistata va scemando, ma chi accumula a poco a poco l’aumenta.

12 La speranza differita fa languire il cuore, ma il desiderio adempiuto è un albero di vita.

13 Chi sprezza la parola si costituisce, di fronte ad essa, debitore, ma chi rispetta il comandamento sarà ricompensato.

14 L’insegnamento del savio è una fonte di vita per schivare le insidie della morte.

15 Buon senno procura favore, ma il procedere dei perfidi è duro.

16 Ogni uomo accorto agisce con conoscenza, ma l’insensato fa sfoggio di follia.

17 Il messo malvagio cade in sciagure, ma l’ambasciatore fedele reca guarigione.

18 Miseria e vergogna a chi rigetta la correzione, ma chi dà retta alla riprensione è onorato.

19 Il desiderio adempiuto è dolce all’anima, ma agl’insensati fa orrore l’evitare il male.

20 Chi va coi savi diventa savio, ma il compagno degl’insensati diventa cattivo.

21 Il male perseguita i peccatori ma il giusto è ricompensato col bene.

22 L’uomo buono lascia una eredità ai figli de’ suoi figli, ma la ricchezza del peccatore è riserbata al giusto.

23 Il campo lavorato dal povero dà cibo in abbondanza, ma v’è chi perisce per mancanza di equità.

24 Chi risparmia la verga odia il suo figliuolo, ma chi l’ama, lo corregge per tempo.

25 Il giusto ha di che mangiare a sazietà, ma il ventre degli empi manca di cibo.