1 Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu.

2 Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.

3 Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa.

4 Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.

5 Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä.

6 Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa.

7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.

8 Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.

9 Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.

10 Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.

11 Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää.

12 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

13 Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.

14 Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.

15 Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee.

16 Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.

17 Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan.

18 Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.

19 Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.

20 Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä.

21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.

22 Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.

23 Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys.

25 Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.

26 Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.

27 Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho.

29 Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.

30 Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.

31 Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.

32 Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.

33 Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.

34 Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.

35 Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.

1 La donna savia edifica la sua casa, ma la stolta l’abbatte con le proprie mani.

2 Chi cammina nella rettitudine teme l’Eterno, ma chi è pervertito nelle sue vie lo sprezza.

3 Nella bocca dello stolto germoglia la superbia, ma le labbra dei savi son la loro custodia.

4 Dove mancano i buoi è vuoto il granaio, ma l’abbondanza della raccolta sta nella forza del bove.

5 Il testimonio fedele non mentisce, ma il testimonio falso spaccia menzogne.

6 Il beffardo cerca la sapienza e non la trova, ma per l’uomo intelligente la scienza è cosa facile.

7 Vattene lungi dallo stolto; sulle sue labbra certo non hai trovato scienza.

8 La sapienza dell’uomo accorto sta nel discernere la propria strada, ma la follia degli stolti non è che inganno.

9 Gli insensati si burlano delle colpe commesse, ma il favore dell’Eterno sta fra gli uomini retti.

10 Il cuore conosce la sua propria amarezza, e alla sua gioia non può prender parte un estraneo.

11 La casa degli empi sarà distrutta, ma la tenda degli uomini retti fiorirà.

12 V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.

13 Anche ridendo, il cuore può esser triste; e l’allegrezza può finire in dolore.

14 Lo sviato di cuore avrà la ricompensa dal suo modo di vivere, e l’uomo dabbene, quella delle opere sue.

15 Lo scemo crede tutto quel che si dice, ma l’uomo prudente bada ai suoi passi.

16 Il savio teme, ed evita il male; ma lo stolto è arrogante e presuntuoso.

17 Chi è pronto all’ira commette follie, e l’uomo pien di malizia diventa odioso.

18 Gli scemi ereditano stoltezza, ma i prudenti s’incoronano di scienza.

19 I malvagi si chinano dinanzi ai buoni, e gli empi alle porte de’ giusti.

20 Il povero è odiato anche dal suo compagno, ma gli amici del ricco son molti.

21 Chi sprezza il prossimo pecca, ma beato chi ha pietà dei miseri!

22 Quelli che meditano il male non son forse traviati? ma quelli che meditano il bene trovan grazia e fedeltà.

23 In ogni fatica v’è profitto, ma il chiacchierare mena all’indigenza.

24 La corona de’ savi è la loro ricchezza, ma la follia degli stolti non è che follia.

25 Il testimonio verace salva delle vite, ma chi spaccia bugie non fa che ingannare.

26 V’è una gran sicurezza nel timor dell’Eterno; Egli sarà un rifugio per i figli di chi lo teme.

27 Il timor dell’Eterno è fonte di vita e fa schivare le insidie della morte.

28 La moltitudine del popolo è la gloria del re, ma la scarsezza de’ sudditi è la rovina del principe.

29 Chi è lento all’ira ha un gran buon senso, ma chi è pronto ad andare in collera mostra la sua follia.

30 Un cuor calmo è la vita del corpo, ma l’invidia è la carie dell’ossa.

31 Chi opprime il povero oltraggia Colui che l’ha fatto, ma chi ha pietà del bisognoso, l’onora.

32 L’empio è travolto dalla sua sventura, ma il giusto spera anche nella morte.

33 La sapienza riposa nel cuore dell’uomo intelligente, ma in mezzo agli stolti si fa tosto conoscere.

34 La giustizia innalza una nazione, ma il peccato è la vergogna dei popoli.

35 Il favore del re è per il servo prudente, ma la sua ira è per chi gli fa onta.