1 Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra.

2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.

3 Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät.

4 Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin -- kohtaamaan kovan päivän.

5 Herra vihaa kaikkia kerskailijoita -- totisesti, he eivät rangaistusta vältä!

6 Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin, Herran pelko pitää loitolla pahasta.

7 Joka elää Herran mielen mukaisesti, pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa.

8 Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti.

9 Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.

10 Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös, ei hän erehdy tuomiossaan.

11 Puntari on Herran, vaaka on Herran, hänen ovat kaikki punnukset.

12 Vääryyttä kuninkaat eivät siedä, ilman oikeutta ei valtaistuin kestä.

13 Rehellinen puhe on kuninkaalle mieleen, todenpuhujaa hän rakastaa.

14 Kuninkaan viha on kuoleman airut, mutta viisas voi hänet lepyttää.

15 Kuninkaan hymy on elämän vakuus, hänen suosionsa kuin keväinen sade.

16 Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta, hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea.

17 Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa.

18 Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä.

19 Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa.

20 Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan.

21 Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet.

22 Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus.

23 Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen.

24 Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.

25 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

26 Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa.

27 Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

28 Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset.

29 Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle.

30 Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt.

31 Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.

32 Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.

33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.

1 All’uomo, i disegni del cuore; ma la risposta della lingua vien dall’Eterno.

2 Tutte le vie dell’uomo a lui sembran pure, ma l’Eterno pesa gli spiriti.

3 Rimetti le cose tue nell’Eterno, e i tuoi disegni avran buona riuscita.

4 L’Eterno ha fatto ogni cosa per uno scopo; anche l’empio, per il dì della sventura.

5 Chi è altero d’animo è in abominio all’Eterno; certo è che non rimarrà impunito.

6 Con la bontà e con la fedeltà l’iniquità si espia, e col timor dell’Eterno si evita il male.

7 Quando l’Eterno gradisce le vie d’un uomo, riconcilia con lui anche i nemici.

8 Meglio poco con giustizia, che grandi entrate senza equità.

9 Il cuor dell’uomo medita la sua via, ma l’Eterno dirige i suoi passi.

10 Sulle labbra del re sta una sentenza divina; quando pronunzia il giudizio la sua bocca non erra.

11 La stadera e le bilance giuste appartengono all’Eterno, tutti i pesi del sacchetto son opera sua.

12 I re hanno orrore di fare il male, perché il trono è reso stabile con la giustizia.

13 Le labbra giuste sono gradite ai re; essi amano chi parla rettamente.

14 Ira del re vuol dire messaggeri di morte, ma l’uomo savio la placherà.

15 La serenità del volto del re dà la vita, e il suo favore è come nube di pioggia primaverile.

16 L’acquisto della sapienza oh quanto è migliore di quello dell’oro, e l’acquisto dell’intelligenza preferibile a quel dell’argento!

17 La strada maestra dell’uomo retto è evitare il male; chi bada alla sua via preserva l’anima sua.

18 La superbia precede la rovina, e l’alterezza dello spirito precede la caduta.

19 Meglio esser umile di spirito coi miseri, che spartir la preda coi superbi.

20 Chi presta attenzione alla Parola se ne troverà bene, e beato colui che confida nell’Eterno!

21 Il savio di cuore è chiamato intelligente, e la dolcezza delle labbra aumenta il sapere.

22 Il senno, per chi lo possiede, è fonte di vita, ma la stoltezza è il castigo degli stolti.

23 Il cuore del savio gli rende assennata la bocca, e aumenta il sapere sulle sue labbra.

24 Le parole soavi sono un favo di miele: dolcezza all’anima, salute al corpo.

25 V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.

26 La fame del lavoratore lavora per lui, perché la sua bocca lo stimola.

27 L’uomo cattivo va scavando ad altri del male, sulle sue labbra c’è come un fuoco divorante.

28 L’uomo perverso semina contese, e il maldicente disunisce gli amici migliori.

29 L’uomo violento trascina il compagno, e lo mena per una via non buona.

30 Chi chiude gli occhi per macchinar cose perverse, chi si morde le labbra, ha già compiuto il male.

31 I capelli bianchi sono una corona d’onore; la si trova sulla via della giustizia.

32 Chi è lento all’ira val più del prode guerriero; chi padroneggia sé stesso val più di chi espugna città.

33 Si gettan le sorti nel grembo, ma ogni decisione vien dall’Eterno.