1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.

2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.

3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.

4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.

5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.

6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.

7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.

8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.

10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.

11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.

12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.

13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.

14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?

15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.

16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.

17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.

18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.

19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.

20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.

21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.

23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.

24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.

1 Chi si separa dagli altri cerca la propria soddisfazione e s’arrabbia contro tutto ciò ch’è profittevole.

2 Lo stolto prende piacere, non nella prudenza, ma soltanto nel manifestare ciò che ha nel cuore.

3 Quando viene l’empio, viene anche lo sprezzo; e, con la vergogna, viene l’obbrobrio.

4 Le parole della bocca d’un uomo sono acque profonde; la fonte di sapienza è un rivo che scorre perenne.

5 Non è bene aver per l’empio de’ riguardi personali, per far torto al giusto nel giudizio.

6 Le labbra dello stolto menano alle liti, e la sua bocca chiama le percosse.

7 La bocca dello stolto è la sua rovina, e le sue labbra sono un laccio per l’anima sua.

8 Le parole del maldicente son come ghiottonerie, e penetrano fino nell’intimo delle viscere.

9 Anche colui ch’è infingardo nel suo lavoro è fratello del dissipatore.

10 Il nome dell’Eterno è una forte torre; il giusto vi corre, e vi trova un alto rifugio.

11 I beni del ricco son la sua città forte; son come un’alta muraglia… nella sua immaginazione.

12 Prima della rovina, il cuor dell’uomo s’innalza, ma l’umiltà precede la gloria.

13 Chi risponde prima d’aver ascoltato, mostra la sua follia, e rimane confuso.

14 Lo spirito dell’uomo lo sostiene quand’egli è infermo; ma lo spirito abbattuto chi lo solleverà?

15 Il cuore dell’uomo intelligente acquista la scienza, e l’orecchio dei savi la cerca.

16 I regali che uno fa gli apron la strada e gli dànno adito ai grandi.

17 Il primo a perorare la propria causa par che abbia ragione; ma vien l’altra parte, e scruta quello a fondo.

18 La sorte fa cessare le liti e decide fra i grandi.

19 Un fratello offeso è più inespugnabile d’una città forte; e le liti tra fratelli son come le sbarre d’un castello.

20 Col frutto della sua bocca l’uomo sazia il corpo; si sazia col provento delle sue labbra.

21 Morte e vita sono in potere della lingua; chi l’ama ne mangerà i frutti.

22 Chi ha trovato moglie ha trovato un bene e ha ottenuto un favore dall’Eterno.

23 Il povero parla supplicando, il ricco risponde con durezza.

24 Chi ha molti amici li ha per sua disgrazia; ma v’è tale amico, ch’è più affezionato d’un fratello.