1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.

2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:

3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.

4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.

5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.

6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.

7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.

8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.

9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.

10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.

11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.

12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.

13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.

15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.

17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.

19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.

20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.

21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.

24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.

25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.

27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.

28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:

29 Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.

30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!

31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!

1 Parole del re Lemuel. Sentenze con le quali sua madre lo ammaestrò.

2 Che ti dirò, figlio mio? che ti dirò, figlio delle mie viscere? che ti dirò, o figlio dei miei voti?

3 Non dare il tuo vigore alle donne, né i tuoi costumi a quelle che perdono i re.

4 Non s’addice ai re, o Lemuel, non s’addice ai re bere del vino, né ai principi, bramar la cervogia:

5 che a volte, avendo bevuto, non dimentichino la legge, e non disconoscano i diritti d’ogni povero afflitto.

6 Date della cervogia a chi sta per perire, e del vino a chi ha l’anima amareggiata;

7 affinché bevano, dimentichino la loro miseria, e non si ricordin più dei loro travagli.

8 Apri la tua bocca in favore del mutolo, per sostener la causa di tutti i derelitti;

9 apri la tua bocca, giudica con giustizia, fa’ ragione al misero ed al bisognoso.

10 Elogio della donna forte e virtuosa. Una donna forte e virtuosa chi la troverà? il suo pregio sorpassa di molto quello delle perle.

11 Il cuore del suo marito confida in lei, ed egli non mancherà mai di provviste.

12 Ella gli fa del bene, e non del male, tutti i giorni della sua vita.

13 Ella si procura della lana e del lino, e lavora con diletto con le proprie mani.

14 Ella è simile alle navi dei mercanti: fa venire il suo cibo da lontano.

15 Ella si alza quando ancora è notte, distribuisce il cibo alla famiglia e il compito alle sue donne di servizio.

16 Ella posa gli occhi sopra un campo, e l’acquista; col guadagno delle sue mani pianta una vigna.

17 Ella si ricinge di forza i fianchi, e fa robuste le sue braccia.

18 Ella s’accorge che il suo lavoro rende bene; la sua lucerna non si spegne la notte.

19 Ella mette la mano alla ròcca, e le sue dita maneggiano il fuso.

20 Ella stende le palme al misero, e porge le mani al bisognoso.

21 Ella non teme la neve per la sua famiglia, perché tutta la sua famiglia è vestita di lana scarlatta.

22 Ella si fa dei tappeti, ha delle vesti di lino finissimo e di porpora.

23 Il suo marito è rispettato alle porte, quando si siede fra gli Anziani del paese.

24 Ella fa delle tuniche e le vende, e delle cinture che dà al mercante.

25 Forza e dignità sono il suo manto, ed ella si ride dell’avvenire.

26 Ella apre la bocca con sapienza, ed ha sulla lingua insegnamenti di bontà.

27 Ella sorveglia l’andamento della sua casa, e non mangia il pane di pigrizia.

28 I suoi figliuoli sorgono e la proclaman beata, e il suo marito la loda, dicendo:

29 "Molte donne si son portate valorosamente, ma tu le superi tutte"!

30 La grazia è fallace e la bellezza è cosa vana; ma la donna che teme l’Eterno è quella che sarà lodata.

31 Datele del frutto delle sue mani, e le opere sue la lodino alle porte!