1 Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.

2 Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.

3 Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.

5 Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.

6 Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,

7 näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.

8 Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.

9 Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,

10 ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.

11 Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.

12 Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.

13 Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:

15 Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!

16 Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,

17 ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.

18 Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!

19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.

21 Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.

22 Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.

23 Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.

24 Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.

25 Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,

26 sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.

27 Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.

1 Figliuol mio, ritieni le mie parole, e fa’ tesoro de’ miei comandamenti.

2 Osserva i miei comandamenti e vivrai; custodisci il mio insegnamento come la pupilla degli occhi.

3 Legateli alle dita, scrivili sulla tavola del tuo cuore.

4 Di’ alla sapienza: "Tu sei mia sorella," e chiama l’intelligenza amica tua,

5 affinché ti preservino dalla donna altrui, dall’estranea che usa parole melate.

6 Ero alla finestra della mia casa, e dietro alla mia persiana stavo guardando,

7 quando vidi, tra gli sciocchi, scorsi, tra i giovani, un ragazzo privo di senno,

8 che passava per la strada, presso all’angolo dov’essa abitava, e si dirigeva verso la casa di lei,

9 al crepuscolo, sul declinar del giorno, allorché la notte si faceva nera, oscura.

10 Ed ecco farglisi incontro una donna in abito da meretrice e astuta di cuore,

11 turbolenta e proterva, che non teneva piede in casa:

12 ora in istrada, ora per le piazze, e in agguato presso ogni canto.

13 Essa lo prese, lo baciò, e sfacciatamente gli disse:

14 "Dovevo fare un sacrifizio di azioni di grazie; oggi ho sciolto i miei voti;

15 perciò ti son venuta incontro per cercarti, e t’ho trovato.

16 Ho guarnito il mio letto di morbidi tappeti, di coperte ricamate con filo d’Egitto;

17 l’ho profumato di mirra, d’aloe e di cinnamomo.

18 Vieni inebriamoci d’amore fino al mattino, sollazziamoci in amorosi piaceri;

19 giacché il mio marito non è a casa; è andato in viaggio lontano;

20 ha preso seco un sacchetto di danaro, non tornerà a casa che al plenilunio".

21 Ella lo sedusse con le sue molte lusinghe, lo trascinò con la dolcezza delle sue labbra.

22 Egli le andò dietro subito, come un bove va al macello, come uno stolto è menato ai ceppi che lo castigheranno,

23 come un uccello s’affretta al laccio, senza sapere ch’è teso contro la sua vita, finché una freccia gli trapassi il fegato.

24 Or dunque, figliuoli, ascoltatemi, e state attenti alle parole della mia bocca.

25 Il tuo cuore non si lasci trascinare nelle vie d’una tal donna; non ti sviare per i suoi sentieri;

26 ché molti ne ha fatti cadere feriti a morte, e grande è la moltitudine di quelli che ha uccisi.

27 La sua casa è la via del soggiorno de’ defunti, la strada che scende ai penetrali della morte.