1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.

1 Celebrate l’Eterno, perch’egli è buono, perché la sua benignità dura in eterno!

2 Così dicano i riscattati dall’Eterno, ch’egli ha riscattati dalla mano dell’avversario

3 e raccolti da tutti i paesi, dal levante e dal ponente, dal settentrione e dal mezzogiorno.

4 Essi andavano errando nel deserto per vie desolate; non trovavano città da abitare.

5 Affamati e assetati, l’anima veniva meno in loro.

6 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, ed ei li trasse fuori dalle loro angosce.

7 Li condusse per la diritta via perché giungessero a una città da abitare.

8 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!

9 Poich’egli ha saziato l’anima assetata, ed ha ricolmato di beni l’anima affamata.

10 Altri dimoravano in tenebre e in ombra di morte, prigionieri nell’afflizione e nei ferri,

11 perché s’erano ribellati alle parole di Dio e aveano sprezzato il consiglio dell’Altissimo;

12 ond’egli abbatté il cuor loro con affanno; essi caddero, e non ci fu alcuno che li soccorresse.

13 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, e li salvò dalle loro angosce;

14 li trasse fuori dalle tenebre e dall’ombra di morte, e ruppe i loro legami.

15 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!

16 Poich’egli ha rotte le porte di rame, e ha spezzato le sbarre di ferro.

17 Degli stolti erano afflitti per la loro condotta ribelle e per le loro iniquità.

18 L’anima loro abborriva ogni cibo, ed eran giunti fino alle porte della morte.

19 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, e li salvò dalle loro angosce.

20 Mandò la sua parola e li guarì, e li scampò dalla fossa.

21 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!

22 Offrano sacrifizi di lode, e raccontino le sue opere con giubilo!

23 Ecco quelli che scendon nel mare su navi, che trafficano sulle grandi acque;

24 essi veggono le opere dell’Eterno e le sue maraviglie nell’abisso.

25 Poich’egli comanda e fa levare il vento di tempesta, che solleva le onde del mare.

26 Salgono al cielo, scendono negli abissi; l’anima loro si strugge per l’angoscia.

27 Traballano e barcollano come un ubriaco, e tutta la loro saviezza vien meno.

28 Ma, gridando essi all’Eterno nella loro distretta, egli li trae fuori dalle loro angosce.

29 Egli muta la tempesta in quiete, e le onde si calmano.

30 Essi si rallegrano perché si sono calmate, ed ei li conduce al porto da loro desiderato.

31 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!

32 Lo esaltino nell’assemblea del popolo, e lo lodino nel consiglio degli anziani!

33 Egli cambia i fiumi in deserto, e le fonti dell’acqua in luogo arido;

34 la terra fertile in pianura di sale, per la malvagità de’ suoi abitanti.

35 Egli cambia il deserto in uno stagno, e la terra arida in fonti d’acqua.

36 Egli fa quivi abitar gli affamati ed essi fondano una città da abitare.

37 Vi seminano campi e vi piantano vigne, e ne raccolgono frutti abbondanti.

38 Egli li benedice talché moltiplicano grandemente, ed egli non lascia scemare il loro bestiame.

39 Ma poi sono ridotti a pochi, umiliati per l’oppressione, per l’avversità e gli affanni.

40 Egli spande lo sprezzo sui principi, e li fa errare per deserti senza via;

41 ma innalza il povero traendolo dall’afflizione, e fa moltiplicar le famiglie a guisa di gregge.

42 Gli uomini retti lo vedono e si rallegrano, ed ogni iniquità ha la bocca chiusa.

43 Chi è savio osservi queste cose, e consideri la benignità dell’Eterno.