1 Kun Israel lähti Egyptistä, kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,

2 Herra teki Juudasta pyhäkkönsä, Israelista oman valtakuntansa.

3 Meri näki tämän ja pakeni, Jordanin vedet kääntyivät takaisin.

4 Vuoret hyppivät kuin karitsat, kukkulat kuin säikyt lampaat.

5 Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? Miksi käännyt takaisin, Jordan?

6 Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat? Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?

7 Vapise, maa, Herran edessä, Jaakobin Jumalan edessä!

8 Hän muuttaa kallion kosteikoksi, avaa kivipaadesta vesilähteen.

1 Quando Israele uscì dall’Egitto, e la casa di Giacobbe di fra un popolo dal linguaggio strano,

2 Giuda divenne il santuario dell’Eterno; Israele, suo dominio.

3 Il mare lo vide e fuggì, il Giordano tornò addietro.

4 I monti saltarono come montoni, i colli come agnelli.

5 Che avevi, o mare, che fuggisti? E tu, Giordano, che tornasti addietro?

6 E voi, monti, che saltaste come montoni, e voi, colli, come agnelli?

7 Trema, o terra, alla presenza del Signore, alla presenza dell’Iddio di Giacobbe,

8 che mutò la roccia in istagno, il macigno in sorgente d’acqua.