1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.

4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?

14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

1 Salmo di Asaf.} Certo, Iddio è buono verso Israele, verso quelli che son puri di cuore.

2 Ma, quant’è a me, quasi inciamparono i miei piedi; poco mancò che i miei passi non sdrucciolassero.

3 Poiché io portavo invidia agli orgogliosi, vedendo la prosperità degli empi.

4 Poiché per loro non vi son dolori, il loro corpo è sano e pingue.

5 Non sono travagliati come gli altri mortali, né son colpiti come gli altri uomini.

6 Perciò la superbia li cinge a guisa di collana, la violenza li cuopre a guisa di vestito.

7 Dal loro cuore insensibile esce l’iniquità; le immaginazioni del cuor loro traboccano.

8 Sbeffeggiano e malvagiamente ragionan d’opprimere; parlano altezzosamente.

9 Metton la loro bocca nel cielo, e la loro lingua passeggia per la terra.

10 Perciò il popolo si volge dalla loro parte, e beve copiosamente alla loro sorgente,

11 e dice: Com’è possibile che Dio sappia ogni cosa, che vi sia conoscenza nell’Altissimo?

12 Ecco, costoro sono empi: eppure, tranquilli sempre, essi accrescono i loro averi.

13 Invano dunque ho purificato il mio cuore, e ho lavato le mie mani nell’innocenza!

14 Poiché son percosso ogni giorno, e il mio castigo si rinnova ogni mattina.

15 Se avessi detto: Parlerò a quel modo, ecco, sarei stato infedele alla schiatta de’ tuoi figliuoli.

16 Ho voluto riflettere per intender questo, ma la cosa mi è parsa molto ardua,

17 finché non sono entrato nel santuario di Dio, e non ho considerata la fine di costoro.

18 Certo, tu li metti in luoghi sdrucciolevoli, tu li fai cadere in rovina.

19 Come sono stati distrutti in un momento, portati via, consumati per casi spaventevoli!

20 Come avviene d’un sogno quand’uno si sveglia, così tu, o Signore, quando ti desterai, sprezzerai la loro vana apparenza.

21 Quando il mio cuore s’inacerbiva ed io mi sentivo trafitto internamente,

22 ero insensato e senza conoscimento; io ero verso di te come una bestia.

23 Ma pure, io resto del continuo con te; tu m’hai preso per la man destra;

24 tu mi condurrai col tuo consiglio, e poi mi riceverai in gloria.

25 Chi ho io in cielo fuori di te? E sulla terra non desidero che te.

26 La mia carne e il mio cuore posson venir meno, ma Dio è la ròcca del mio cuore e la mia parte in eterno.

27 Poiché, ecco, quelli che s’allontanan da te periranno; tu distruggi chiunque, fornicando, ti abbandona.

28 Ma quanto a me, il mio bene è d’accostarmi a Dio; io ho fatto del Signore, dell’Eterno, il mio rifugio, er raccontare, o Dio, tutte le opere tue.