1 Asafin virsi. Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?

2 Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.

3 Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi.

4 Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.

5 Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät,

6 ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset.

7 He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon.

9 Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.

10 Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

11 Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!

12 Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla.

13 Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät.

14 Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat.

16 Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.

17 Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.

18 Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

19 Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki.

20 Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa.

21 Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.

22 Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää.

23 Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy.

1 Cantico di Asaf.} O Dio, perché ci hai rigettati per sempre? Perché arde l’ira tua contro il gregge del tuo pasco?

2 Ricordati della tua raunanza che acquistasti in antico, che redimesti per esser la tribù della tua eredità; icordati del monte di Sion, di cui hai fatto la tua dimora!

3 Dirigi i tuoi passi verso le ruine perpetue; il nemico ha tutto devastato nel tuo santuario.

4 I tuoi avversari hanno ruggito dentro al luogo delle tue raunanze; vi hanno posto le loro insegne per emblemi.

5 Parevano uomini levanti in alto le scuri nel folto d’un bosco.

6 E invero con l’ascia e col martello, hanno spezzato tutte le sculture della tua casa.

7 Hanno appiccato il fuoco al tuo santuario, han profanato, gettandola a terra, la dimora del tuo nome.

8 Han detto in cuor loro: Distruggiamo tutto! Hanno arso tutti i luoghi delle raunanze divine nel paese.

9 Noi non vediam più i nostri emblemi; non v’è più profeta, né v’è fra noi alcuno che sappia fino a quando.

10 Fino a quando, o Dio, oltraggerà l’avversario? Il nemico sprezzerà egli il tuo nome in perpetuo?

11 Perché ritiri la tua mano, la tua destra? Traila fuori dal tuo seno, e distruggili!

12 Ma Dio è il mio Re ab antico, colui che opera liberazioni in mezzo alla terra.

13 Tu, con la tua forza, spartisti il mare, tu spezzasti il capo ai mostri marini sulle acque,

14 tu spezzasti il capo del leviatan, tu lo desti in pasto al popolo del deserto.

15 Tu facesti sgorgare fonti e torrenti, tu asciugasti fiumi perenni.

16 Tuo è il giorno, la notte pure è tua; tu hai stabilito la luna e il sole.

17 Tu hai fissato tutti i confini della terra, tu hai fatto l’estate e l’inverno.

18 Ricordati questo: che il nemico ha oltraggiato l’Eterno, e che un popolo stolto ha sprezzato il tuo nome.

19 Non dare alle fiere la vita della tua tortora, non dimenticare per sempre il gregge dei tuoi poveri afflitti!

20 Abbi riguardo al patto, poiché i luoghi tenebrosi della terra son pieni di ricetti di violenza.

21 L’oppresso non se ne torni svergognato; fa’ che il misero e il bisognoso lodino il tuo nome.

22 Lèvati, o Dio, difendi la tua causa! Ricordati dell’oltraggio che ti è fatto del continuo dallo stolto.

23 Non dimenticare il grido de’ tuoi nemici, lo strepito incessante di quelli che si levano contro di te.