1 Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Asafin psalmi. (H81:2)Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme.

2 (H81:3)Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra.

3 (H81:4)Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, kun on täysikuu, kun vietämme juhlaa!

4 (H81:5)Tämä on Israelille annettu säädös, määräys, jonka Jaakob on Jumalaltaan saanut.

5 (H81:6)Herra antoi sen Joosefin heimolle käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jollaista en ole kuullut:

7 (H81:8)Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle ukkospilvien kätköistä ja koettelin sinua Meriban veden luona. (sela)

9 (H81:10)Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.

10 (H81:11)Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

12 (H81:13)Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.

13 (H81:14)Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!

15 (H81:16)Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.

16 (H81:17)Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

1 Per il Capo de’ musici. Sulla Ghittea. Salmo di Asaf.} Cantate con gioia a Dio nostra forza; mandate grida di allegrezza all’Iddio di Giacobbe!

2 Intonate un salmo e fate risonare il cembalo, l’arpa deliziosa, col saltèro.

3 Sonate la tromba alla nuova luna, alla luna piena, al giorno della nostra festa.

4 Poiché questo è uno statuto per Israele, una legge dell’Iddio di Giacobbe.

5 Egli lo stabilì come una testimonianza in Giuseppe, quando uscì contro il paese d’Egitto. Io udii allora il linguaggio di uno che m’era ignoto:

6 O Israele, io sottrassi le tue spalle ai pesi, le tue mani han lasciato le corbe.

7 Nella distretta gridasti a me ed io ti liberai; ti risposi nascosto in mezzo ai tuoni, ti provai alle acque di eriba. Sela.

8 Ascolta, o popolo mio, ed io ti darò degli ammonimenti; o Israele, volessi tu pure ascoltarmi!

9 Non vi sia nel mezzo di te alcun dio straniero, e non adorare alcun dio forestiero:

10 Io sono l’Eterno, l’Iddio tuo, che ti fece risalire dal paese d’Egitto; allarga la tua bocca, ed io l’empirò.

11 Ma il mio popolo non ha ascoltato la mia voce, e Israele non mi ha ubbidito.

12 Ond’io li abbandonai alla durezza del cuor loro, perché camminassero secondo i loro consigli.

13 Oh se il mio popolo volesse ascoltarmi, se Israele volesse camminar nelle mie vie!

14 Tosto farei piegare i loro nemici, e rivolgerei la mia mano contro i loro avversari.

15 Quelli che odiano l’Eterno dovrebbero sottomettersi a lui, ma la loro durata sarebbe in perpetuo.

16 Io li nutrirei del fior di frumento, e li sazierei di miele stillante dalla roccia.