1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

1 The words of Agur the son of Jakeh, even the prophecy: the man spake unto Ithiel, even unto Ithiel and Ucal, 2 Surely I am more brutish than any man, and have not the understanding of a man. 3 I neither learned wisdom, nor have the knowledge of the holy. 4 Who hath ascended up into heaven, or descended? who hath gathered the wind in his fists? who hath bound the waters in a garment? who hath established all the ends of the earth? what is his name, and what is his son’s name, if thou canst tell? 5 Every word of God is pure: he is a shield unto them that put their trust in him. 6 Add thou not unto his words, lest he reprove thee, and thou be found a liar.

7 Two things have I required of thee; deny me them not before I die: 8 Remove far from me vanity and lies: give me neither poverty nor riches; feed me with food convenient for me: 9 Lest I be full, and deny thee, and say, Who is the LORD? or lest I be poor, and steal, and take the name of my God in vain.

10 Accuse not a servant unto his master, lest he curse thee, and thou be found guilty. 11 There is a generation that curseth their father, and doth not bless their mother. 12 There is a generation that are pure in their own eyes, and yet is not washed from their filthiness. 13 There is a generation, O how lofty are their eyes! and their eyelids are lifted up. 14 There is a generation, whose teeth are as swords, and their jaw teeth as knives, to devour the poor from off the earth, and the needy from among men.

15 The horseleach hath two daughters, crying, Give, give. There are three things that are never satisfied, yea, four things say not, It is enough: 16 The grave; and the barren womb; the earth that is not filled with water; and the fire that saith not, It is enough. 17 The eye that mocketh at his father, and despiseth to obey his mother, the ravens of the valley shall pick it out, and the young eagles shall eat it.

18 There be three things which are too wonderful for me, yea, four which I know not: 19 The way of an eagle in the air; the way of a serpent upon a rock; the way of a ship in the midst of the sea; and the way of a man with a maid. 20 Such is the way of an adulterous woman; she eateth, and wipeth her mouth, and saith, I have done no wickedness. 21 For three things the earth is disquieted, and for four which it cannot bear: 22 For a servant when he reigneth; and a fool when he is filled with meat; 23 For an odious woman when she is married; and an handmaid that is heir to her mistress.

24 There be four things which are little upon the earth, but they are exceeding wise: 25 The ants are a people not strong, yet they prepare their meat in the summer; 26 The conies are but a feeble folk, yet make they their houses in the rocks; 27 The locusts have no king, yet go they forth all of them by bands; 28 The spider taketh hold with her hands, and is in kings’ palaces.

29 There be three things which go well, yea, four are comely in going: 30 A lion which is strongest among beasts, and turneth not away for any; 31 A greyhound; an he goat also; and a king, against whom there is no rising up. 32 If thou hast done foolishly in lifting up thyself, or if thou hast thought evil, lay thine hand upon thy mouth. 33 Surely the churning of milk bringeth forth butter, and the wringing of the nose bringeth forth blood: so the forcing of wrath bringeth forth strife.