1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.

1 Hear my prayer, O LORD, and let my cry come unto thee.

2 Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thine ear unto me: in the day when I call answer me speedily.

3 For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.

4 My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.

5 By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.

6 I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.

7 I watch, and am as a sparrow alone upon the house top.

8 Mine enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.

9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,

10 Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.

11 My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.

12 But thou, O LORD, shalt endure for ever; and thy remembrance unto all generations.

13 Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.

14 For thy servants take pleasure in her stones, and favour the dust thereof.

15 So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.

16 When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.

17 He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.

18 This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.

19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;

20 To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;

21 To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;

22 When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.

23 He weakened my strength in the way; he shortened my days.

24 I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.

25 Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.

26 They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:

27 But thou art the same, and thy years shall have no end.

28 The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.