2 (H69:3)Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa.

3 (H69:4)Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.

4 (H69:5)Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut. Syyttä he ovat minun vihamiehiäni. Kuinka voisin palauttaa sellaista, mitä en ole varastanut?

5 (H69:6)Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.

6 (H69:7)Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan, joka odottaa sinua. Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan, joka etsii sinua.

7 (H69:8)Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi, häpeän puna peittää kasvoni.

8 (H69:9)Minusta on tullut vieras veljilleni, äitini pojat eivät minua tunne.

9 (H69:10)Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.

10 (H69:11)Minä itkin ja paastosin, mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.

11 (H69:12)Minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, mutta minusta tuli vain pilkkalaulun aihe.

12 (H69:13)Missä ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan minusta. Missä olutta juodaan, siellä lauletaan minusta.

13 (H69:14)Minä rukoilen sinua, Herra. Kunpa tämä hetki olisi otollinen. Jumala, vastaa minulle! Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma.

14 (H69:15)Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun, pelasta minut vihollisteni käsistä ja vetten syvyyksistä.

15 (H69:16)Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa, syvyyden nielaista minua, älä anna kuilun sulkeutua pääni päällä.

16 (H69:17)Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen, katso puoleeni, sinä armollinen.

17 (H69:18)Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi. Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!

18 (H69:19)Tule luokseni, lunasta minut, osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.

19 (H69:20)Sinä näet kaikki ahdistajani, sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.

20 (H69:21)Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.

21 (H69:22)Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa.

22 (H69:23)Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!

23 (H69:24)Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi, tee heidän jalkansa heikoiksi.

24 (H69:25)Vuodata heidän päälleen kiivautesi malja, sinun vihasi hehku kohdatkoon heidät.

25 (H69:26)Tulkoon heidän leirinsä autioksi, älköön kukaan asuko heidän teltoissaan.

26 (H69:27)He ovat vainonneet sitä, jota sinä olet lyönyt, lisänneet sen tuskaa, jota sinä olet haavoittanut.

27 (H69:28)Pane heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, torju heidät luotasi.

28 (H69:29)Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.

29 (H69:30)Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.

30 (H69:31)Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, kunnioitan sitä kiitoksin.

31 (H69:32)Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä, enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.

32 (H69:33)Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,

33 (H69:34)sillä Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.

34 (H69:35)Taivas ja maa ylistäkööt häntä, meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu.

35 (H69:36)Jumala pelastaa Siionin ja rakentaa Juudan kaupungit. Hänen kansansa saa asua siellä, se ottaa maan omakseen.

36 (H69:37)Hänen palvelijoittensa jälkeläiset perivät sen, ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään, saavat asua siellä.

1 Save me, O God; for the waters are come in unto my soul.

2 I sink in deep mire, where there is no standing: I am come into deep waters, where the floods overflow me.

3 I am weary of my crying: my throat is dried: mine eyes fail while I wait for my God.

4 They that hate me without a cause are more than the hairs of mine head: they that would destroy me, being mine enemies wrongfully, are mighty: then I restored that which I took not away.

5 O God, thou knowest my foolishness; and my sins are not hid from thee.

6 Let not them that wait on thee, O Lord GOD of hosts, be ashamed for my sake: let not those that seek thee be confounded for my sake, O God of Israel.

7 Because for thy sake I have borne reproach; shame hath covered my face.

8 I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother’s children.

9 For the zeal of thine house hath eaten me up; and the reproaches of them that reproached thee are fallen upon me.

10 When I wept, and chastened my soul with fasting, that was to my reproach.

11 I made sackcloth also my garment; and I became a proverb to them.

12 They that sit in the gate speak against me; and I was the song of the drunkards.

13 But as for me, my prayer is unto thee, O LORD, in an acceptable time: O God, in the multitude of thy mercy hear me, in the truth of thy salvation.

14 Deliver me out of the mire, and let me not sink: let me be delivered from them that hate me, and out of the deep waters.

15 Let not the waterflood overflow me, neither let the deep swallow me up, and let not the pit shut her mouth upon me.

16 Hear me, O LORD; for thy lovingkindness is good: turn unto me according to the multitude of thy tender mercies.

17 And hide not thy face from thy servant; for I am in trouble: hear me speedily.

18 Draw nigh unto my soul, and redeem it: deliver me because of mine enemies.

19 Thou hast known my reproach, and my shame, and my dishonour: mine adversaries are all before thee.

20 Reproach hath broken my heart; and I am full of heaviness: and I looked for some to take pity, but there was none; and for comforters, but I found none.

21 They gave me also gall for my meat; and in my thirst they gave me vinegar to drink.

22 Let their table become a snare before them: and that which should have been for their welfare, let it become a trap.

23 Let their eyes be darkened, that they see not; and make their loins continually to shake.

24 Pour out thine indignation upon them, and let thy wrathful anger take hold of them.

25 Let their habitation be desolate; and let none dwell in their tents.

26 For they persecute him whom thou hast smitten; and they talk to the grief of those whom thou hast wounded.

27 Add iniquity unto their iniquity: and let them not come into thy righteousness.

28 Let them be blotted out of the book of the living, and not be written with the righteous.

29 But I am poor and sorrowful: let thy salvation, O God, set me up on high.

30 I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving.

31 This also shall please the LORD better than an ox or bullock that hath horns and hoofs.

32 The humble shall see this, and be glad: and your heart shall live that seek God.

33 For the LORD heareth the poor, and despiseth not his prisoners.

34 Let the heaven and earth praise him, the seas, and every thing that moveth therein.

35 For God will save Zion, and will build the cities of Judah: that they may dwell there, and have it in possession.

36 The seed also of his servants shall inherit it: and they that love his name shall dwell therein.