1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

3 Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti?

4 Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

5 Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

6 Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

7 Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

8 Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

9 Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

10 Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

11 Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

15 Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

16 Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.

18 Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.

19 Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:

20 Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.

21 Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.

22 Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.

23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi,

24 jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä

25 -- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi --

26 silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.

27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut.

28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.

29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa.

30 Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.

1 Eliphaz de Théman prit la parole et dit:

2 Un homme peut-il être utile à Dieu? Non; le sage n'est utile qu'à lui-même.

3 Si tu es juste, est-ce à l'avantage du Tout-Puissant? Si tu es intègre dans tes voies, qu'y gagne-t-il?

4 Est-ce par crainte de toi qu'il te châtie, Qu'il entre en jugement avec toi?

5 Ta méchanceté n'est-elle pas grande? Tes iniquités ne sont-elles pas infinies?

6 Tu enlevais sans motif des gages à tes frères, Tu privais de leurs vêtements ceux qui étaient nus;

7 Tu ne donnais point d'eau à l'homme altéré, Tu refusais du pain à l'homme affamé.

8 Le pays était au plus fort, Et le puissant s'y établissait.

9 Tu renvoyais les veuves à vide; Les bras des orphelins étaient brisés.

10 C'est pour cela que tu es entouré de pièges, Et que la terreur t'a saisi tout à coup.

11 Ne vois-tu donc pas ces ténèbres, Ces eaux débordées qui t'envahissent?

12 Dieu n'est-il pas en haut dans les cieux? Regarde le sommet des étoiles, comme il est élevé!

13 Et tu dis: Qu'est-ce que Dieu sait? Peut-il juger à travers l'obscurité?

14 Les nuées l'enveloppent, et il ne voit rien; Il ne parcourt que la voûte des cieux.

15 Eh quoi! tu voudrais prendre l'ancienne route Qu'ont suivie les hommes d'iniquité?

16 Ils ont été emportés avant le temps, Ils ont eu la durée d'un torrent qui s'écoule.

17 Ils disaient à Dieu: Retire-toi de nous; Que peut faire pour nous le Tout-Puissant?

18 Dieu cependant avait rempli de biens leurs maisons. -Loin de moi le conseil des méchants!

19 Les justes, témoins de leur chute, se réjouiront, Et l'innocent se moquera d'eux:

20 Voilà nos adversaires anéantis! Voilà leurs richesses dévorées par le feu!

21 Attache-toi donc à Dieu, et tu auras la paix; Tu jouiras ainsi du bonheur.

22 Reçois de sa bouche l'instruction, Et mets dans ton coeur ses paroles.

23 Tu seras rétabli, si tu reviens au Tout-Puissant, Si tu éloignes l'iniquité de ta tente.

24 Jette l'or dans la poussière, L'or d'Ophir parmi les cailloux des torrents;

25 Et le Tout-Puissant sera ton or, Ton argent, ta richesse.

26 Alors tu feras du Tout-Puissant tes délices, Tu élèveras vers Dieu ta face;

27 Tu le prieras, et il t'exaucera, Et tu accompliras tes voeux.

28 A tes résolutions répondra le succès; Sur tes sentiers brillera la lumière.

29 Vienne l'humiliation, tu prieras pour ton relèvement: Dieu secourt celui dont le regard est abattu.

30 Il délivrera même le coupable, Qui devra son salut à la pureté de tes mains.