1 Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

2 -- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

3 Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

4 Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

5 Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

6 Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

7 Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

8 Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

9 se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

10 Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

11 Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

12 Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

13 Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

14 Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

15 Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

16 Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

17 Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

18 Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

19 Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

20 Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

21 Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

22 Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

24 Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

25 Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

26 Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

27 Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

28 jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

29 Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

30 Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

31 Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

32 Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

33 Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

1 Elihu continua et dit:

2 Attends un peu, et je vais poursuivre, Car j'ai des paroles encore pour la cause de Dieu.

3 Je prendrai mes raisons de haut, Et je prouverai la justice de mon créateur.

4 Sois-en sûr, mes discours ne sont pas des mensonges, Mes sentiments devant toi sont sincères.

5 Dieu est puissant, mais il ne rejette personne; Il est puissant par la force de son intelligence.

6 Il ne laisse pas vivre le méchant, Et il fait droit aux malheureux.

7 Il ne détourne pas les yeux de dessus les justes, Il les place sur le trône avec les rois, Il les y fait asseoir pour toujours, afin qu'ils soient élevés.

8 Viennent-ils à tomber dans les chaînes, Sont-ils pris dans les liens de l'adversité,

9 Il leur dénonce leurs oeuvres, Leurs transgressions, leur orgueil;

10 Il les avertit pour leur instruction, Il les exhorte à se détourner de l'iniquité.

11 S'ils écoutent et se soumettent, Ils achèvent leurs jours dans le bonheur, Leurs années dans la joie.

12 S'ils n'écoutent pas, ils périssent par le glaive, Ils expirent dans leur aveuglement.

13 Les impies se livrent à la colère, Ils ne crient pas à Dieu quand il les enchaîne;

14 Ils perdent la vie dans leur jeunesse, Ils meurent comme les débauchés.

15 Mais Dieu sauve le malheureux dans sa misère, Et c'est par la souffrance qu'il l'avertit.

16 Il te retirera aussi de la détresse, Pour te mettre au large, en pleine liberté, Et ta table sera chargée de mets succulents.

17 Mais si tu défends ta cause comme un impie, Le châtiment est inséparable de ta cause.

18 Que l'irritation ne t'entraîne pas à la moquerie, Et que la grandeur de la rançon ne te fasse pas dévier!

19 Tes cris suffiraient-ils pour te sortir d'angoisse, Et même toutes les forces que tu pourrais déployer?

20 Ne soupire pas après la nuit, Qui enlève les peuples de leur place.

21 Garde-toi de te livrer au mal, Car la souffrance t'y dispose.

22 Dieu est grand par sa puissance; Qui saurait enseigner comme lui?

23 Qui lui prescrit ses voies? Qui ose dire: Tu fais mal?

24 Souviens-toi d'exalter ses oeuvres, Que célèbrent tous les hommes.

25 Tout homme les contemple, Chacun les voit de loin.

26 Dieu est grand, mais sa grandeur nous échappe, Le nombre de ses années est impénétrable.

27 Il attire à lui les gouttes d'eau, Il les réduit en vapeur et forme la pluie;

28 Les nuages la laissent couler, Ils la répandent sur la foule des hommes.

29 Et qui comprendra le déchirement de la nuée, Le fracas de sa tente?

30 Voici, il étend autour de lui sa lumière, Et il se cache jusque dans les profondeurs de la mer.

31 Par ces moyens il juge les peuples, Et il donne la nourriture avec abondance.

32 Il prend la lumière dans sa main, Il la dirige sur ses adversaires.

33 Il s'annonce par un grondement; Les troupeaux pressentent son approche.