1 Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:
2 -- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.
3 Silloin Job sanoi Herralle:
4 -- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.
5 Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.
6 Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
7 -- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
8 Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?
9 Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?
10 Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!
11 Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!
12 Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!
13 Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.
14 Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!
15 Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
16 mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?
17 Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.
18 Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.
19 Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.
20 Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.
21 Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.
22 Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.
23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.
24 Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?
1 L'Eternel, s'adressant à Job, dit:
2 Celui qui dispute contre le Tout-Puissant est-il convaincu? Celui qui conteste avec Dieu a-t-il une réplique à faire?
3 Job répondit à l'Eternel et dit:
4 Voici, je suis trop peu de chose; que te répliquerais-je? Je mets la main sur ma bouche.
5 J'ai parlé une fois, je ne répondrai plus; Deux fois, je n'ajouterai rien.
6 L'Eternel répondit à Job du milieu de la tempête et dit:
7 Ceins tes reins comme un vaillant homme; Je t'interrogerai, et tu m'instruiras.
8 Anéantiras-tu jusqu'à ma justice? Me condamneras-tu pour te donner droit?
9 As-tu un bras comme celui de Dieu, Une voix tonnante comme la sienne?
10 Orne-toi de magnificence et de grandeur, Revêts-toi de splendeur et de gloire!
11 Répands les flots de ta colère, Et d'un regard abaisse les hautains!
12 D'un regard humilie les hautains, Ecrase sur place les méchants,
13 Cache-les tous ensemble dans la poussière, Enferme leur front dans les ténèbres!
14 Alors je rends hommage A la puissance de ta droite.
15 Voici l'hippopotame, à qui j'ai donné la vie comme à toi! Il mange de l'herbe comme le boeuf.
16 Le voici! Sa force est dans ses reins, Et sa vigueur dans les muscles de son ventre;
17 Il plie sa queue aussi ferme qu'un cèdre; Les nerfs de ses cuisses sont entrelacés;
18 Ses os sont des tubes d'airain, Ses membres sont comme des barres de fer.
19 Il est la première des oeuvres de Dieu; Celui qui l'a fait l'a pourvu d'un glaive.
20 Il trouve sa pâture dans les montagnes, Où se jouent toutes les bêtes des champs.
21 Il se couche sous les lotus, Au milieu des roseaux et des marécages;
22 Les lotus le couvrent de leur ombre, Les saules du torrent l'environnent.
23 Que le fleuve vienne à déborder, il ne s'enfuit pas: Que le Jourdain se précipite dans sa gueule, il reste calme.
24 Est-ce à force ouverte qu'on pourra le saisir? Est-ce au moyen de filets qu'on lui percera le nez?