1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

1 Prendras-tu le crocodile à l'hameçon? Saisiras-tu sa langue avec une corde?

2 Mettras-tu un jonc dans ses narines? Lui perceras-tu la mâchoire avec un crochet?

3 Te pressera-t-il de supplication? Te parlera-t-il d'une voix douce?

4 Fera-t-il une alliance avec toi, Pour devenir à toujours ton esclave?

5 Joueras-tu avec lui comme avec un oiseau? L'attacheras-tu pour amuser tes jeunes filles?

6 Les pêcheurs en trafiquent-ils? Le partagent-ils entre les marchands?

7 Couvriras-tu sa peau de dards, Et sa tête de harpons?

8 Dresse ta main contre lui, Et tu ne t'aviseras plus de l'attaquer.

9 Voici, on est trompé dans son attente; A son seul aspect n'est-on pas terrassé?

10 Nul n'est assez hardi pour l'exciter; Qui donc me résisterait en face?

11 De qui suis-je le débiteur? Je le paierai. Sous le ciel tout m'appartient.

12 Je veux encore parler de ses membres, Et de sa force, et de la beauté de sa structure.

13 Qui soulèvera son vêtement? Qui pénétrera entre ses mâchoires?

14 Qui ouvrira les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.

15 Ses magnifiques et puissants boucliers Sont unis ensemble comme par un sceau;

16 Ils se serrent l'un contre l'autre, Et l'air ne passerait pas entre eux;

17 Ce sont des frères qui s'embrassent, Se saisissent, demeurent inséparables.

18 Ses éternuements font briller la lumière; Ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

19 Des flammes jaillissent de sa bouche, Des étincelles de feu s'en échappent.

20 Une fumée sort de ses narines, Comme d'un vase qui bout, d'une chaudière ardente.

21 Son souffle allume les charbons, Sa gueule lance la flamme.

22 La force a son cou pour demeure, Et l'effroi bondit au-devant de lui.

23 Ses parties charnues tiennent ensemble, Fondues sur lui, inébranlables.

24 Son coeur est dur comme la pierre, Dur comme la meule inférieure.

25 Quand il se lève, les plus vaillants ont peur, Et l'épouvante les fait fuir.

26 C'est en vain qu'on l'attaque avec l'épée; La lance, le javelot, la cuirasse, ne servent à rien.

27 Il regarde le fer comme de la paille, L'airain comme du bois pourri.

28 La flèche ne le met pas en fuite, Les pierres de la fronde sont pour lui du chaume.

29 Il ne voit dans la massue qu'un brin de paille, Il rit au sifflement des dards.

30 Sous son ventre sont des pointes aiguës: On dirait une herse qu'il étend sur le limon.

31 Il fait bouillir le fond de la mer comme une chaudière, Il l'agite comme un vase rempli de parfums.

32 Il laisse après lui un sentier lumineux; L'abîme prend la chevelure d'un vieillard.

33 Sur la terre nul n'est son maître; Il a été créé pour ne rien craindre.

34 Il regarde avec dédain tout ce qui est élevé, Il est le roi des plus fiers animaux.