1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!

2 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

3 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!

4 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

5 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,

6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.

8 Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,

9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.

10 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

12 Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,

13 joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.

14 Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:

15 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

16 Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,

17 hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.

18 Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,

19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.

20 Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.

21 Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,

22 pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.

23 Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.

24 Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.

25 Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.

26 Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,

27 ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.

28 Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.

29 Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.

30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.

31 Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.

32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.

33 Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.

34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,

35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.

36 Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.

37 Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.

38 Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.

39 Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.

40 He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.

41 Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.

42 Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.

43 Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.

44 Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,

45 ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!

1 Louez l'Eternel, invoquez son nom! Faites connaître parmi les peuples ses hauts faits!

2 Chantez, chantez en son honneur! Parlez de toutes ses merveilles!

3 Glorifiez-vous de son saint nom! Que le coeur de ceux qui cherchent l'Eternel se réjouisse!

4 Ayez recours à l'Eternel et à son appui, Cherchez continuellement sa face!

5 Souvenez-vous des prodiges qu'il a faits, De ses miracles et des jugements de sa bouche,

6 Postérité d'Abraham, son serviteur, Enfants de Jacob, ses élus!

7 L'Eternel est notre Dieu; Ses jugements s'exercent sur toute la terre.

8 Il se rappelle à toujours son alliance, Ses promesses pour mille générations,

9 L'alliance qu'il a traitée avec Abraham, Et le serment qu'il a fait à Isaac;

10 Il l'a érigée pour Jacob en loi, Pour Israël en alliance éternelle,

11 Disant: Je te donnerai le pays de Canaan Comme héritage qui vous est échu.

12 Ils étaient alors peu nombreux, Très peu nombreux, et étrangers dans le pays,

13 Et ils allaient d'une nation à l'autre Et d'un royaume vers un autre peuple;

14 Mais il ne permit à personne de les opprimer, Et il châtia des rois à cause d'eux:

15 Ne touchez pas à mes oints, Et ne faites pas de mal à mes prophètes!

16 Il appela sur le pays la famine, Il coupa tout moyen de subsistance.

17 Il envoya devant eux un homme: Joseph fut vendu comme esclave.

18 On serra ses pieds dans des liens, On le mit aux fers,

19 Jusqu'au temps où arriva ce qu'il avait annoncé, Et où la parole de l'Eternel l'éprouva.

20 Le roi fit ôter ses liens, Le dominateur des peuples le délivra.

21 Il l'établit seigneur sur sa maison, Et gouverneur de tous ses biens,

22 Afin qu'il pût à son gré enchaîner ses princes, Et qu'il enseignât la sagesse à ses anciens.

23 Alors Israël vint en Egypte, Et Jacob séjourna dans le pays de Cham.

24 Il rendit son peuple très fécond, Et plus puissant que ses adversaires.

25 Il changea leur coeur, au point qu'ils haïrent son peuple Et qu'ils traitèrent ses serviteurs avec perfidie.

26 Il envoya Moïse, son serviteur, Et Aaron, qu'il avait choisi.

27 Ils accomplirent par son pouvoir des prodiges au milieu d'eux, Ils firent des miracles dans le pays de Cham.

28 Il envoya des ténèbres et amena l'obscurité, Et ils ne furent pas rebelles à sa parole.

29 Il changea leurs eaux en sang, Et fit périr leurs poissons.

30 Le pays fourmilla de grenouilles, Jusque dans les chambres de leurs rois.

31 Il dit, et parurent les mouches venimeuses, Les poux sur tout leur territoire.

32 Il leur donna pour pluie de la grêle, Des flammes de feu dans leur pays.

33 Il frappa leurs vignes et leurs figuiers, Et brisa les arbres de leur contrée.

34 Il dit, et parurent les sauterelles, Des sauterelles sans nombre,

35 Qui dévorèrent toute l'herbe du pays, Qui dévorèrent les fruits de leurs champs.

36 Il frappa tous les premiers-nés dans leur pays, Toutes les prémices de leur force.

37 Il fit sortir son peuple avec de l'argent et de l'or, Et nul ne chancela parmi ses tribus.

38 Les Egyptiens se réjouirent de leur départ, Car la terreur qu'ils avaient d'eux les saisissait.

39 Il étendit la nuée pour les couvrir, Et le feu pour éclairer la nuit.

40 A leur demande, il fit venir des cailles, Et il les rassasia du pain du ciel.

41 Il ouvrit le rocher, et des eaux coulèrent; Elles se répandirent comme un fleuve dans les lieux arides.

42 Car il se souvint de sa parole sainte, Et d'Abraham, son serviteur.

43 Il fit sortir son peuple dans l'allégresse, Ses élus au milieu des cris de joie.

44 Il leur donna les terres des nations, Et ils possédèrent le fruit du travail des peuples,

45 Afin qu'ils gardassent ses ordonnances, Et qu'ils observassent ses lois. Louez l'Eternel!