1 Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

3 Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

4 Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

5 että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

6 Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

7 Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

8 Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

9 Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

10 Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

12 Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

13 Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

14 Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

15 Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

16 Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

17 Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

18 Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

19 Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

20 He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

22 Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

23 Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

24 He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

25 vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

26 Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

27 ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

29 He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

30 Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

31 Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

32 Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

33 kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

34 He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

35 vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

36 He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

38 poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

39 He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

40 Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

41 Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

42 Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

43 Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

44 Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

45 Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

46 Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

48 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!

1 Louez l'Eternel! Louez l'Eternel, car il est bon, Car sa miséricorde dure à toujours!

2 Qui dira les hauts faits de l'Eternel? Qui publiera toute sa louange?

3 Heureux ceux qui observent la loi, Qui pratiquent la justice en tout temps!

4 Eternel, souviens-toi de moi dans ta bienveillance pour ton peuple! Souviens-toi de moi en lui accordant ton secours,

5 Afin que je voie le bonheur de tes élus, Que je me réjouisse de la joie de ton peuple, Et que je me glorifie avec ton héritage!

6 Nous avons péché comme nos pères, Nous avons commis l'iniquité, nous avons fait le mal.

7 Nos pères en Egypte ne furent pas attentifs à tes miracles, Ils ne se rappelèrent pas la multitude de tes grâces, Ils furent rebelles près de la mer, près de la mer Rouge.

8 Mais il les sauva à cause de son nom, Pour manifester sa puissance.

9 Il menaça la mer Rouge, et elle se dessécha; Et il les fit marcher à travers les abîmes comme dans un désert.

10 Il les sauva de la main de celui qui les haïssait, Il les délivra de la main de l'ennemi.

11 Les eaux couvrirent leurs adversaires: Il n'en resta pas un seul.

12 Et ils crurent à ses paroles, Ils chantèrent ses louanges.

13 Mais ils oublièrent bientôt ses oeuvres, Ils n'attendirent pas l'exécution de ses desseins.

14 Ils furent saisis de convoitise dans le désert, Et ils tentèrent Dieu dans la solitude.

15 Il leur accorda ce qu'ils demandaient; Puis il envoya le dépérissement dans leur corps.

16 Ils se montrèrent, dans le camp, jaloux contre Moïse, Contre Aaron, le saint de l'Eternel.

17 La terre s'ouvrit et engloutit Dathan, Et elle se referma sur la troupe d'Abiram;

18 Le feu embrasa leur troupe, La flamme consuma les méchants.

19 Ils firent un veau en Horeb, Ils se prosternèrent devant une image de fonte,

20 Ils échangèrent leur gloire Contre la figure d'un boeuf qui mange l'herbe.

21 Ils oublièrent Dieu, leur sauveur, Qui avait fait de grandes choses en Egypte,

22 Des miracles dans le pays de Cham, Des prodiges sur la mer Rouge.

23 Et il parla de les exterminer; Mais Moïse, son élu, se tint à la brèche devant lui, Pour détourner sa fureur et l'empêcher de les détruire.

24 Ils méprisèrent le pays des délices; Ils ne crurent pas à la parole de l'Eternel,

25 Ils murmurèrent dans leurs tentes, Ils n'obéirent point à sa voix.

26 Et il leva la main pour jurer De les faire tomber dans le désert,

27 De faire tomber leur postérité parmi les nations, Et de les disperser au milieu des pays.

28 Ils s'attachèrent à Baal-Peor, Et mangèrent des victimes sacrifiées aux morts.

29 Ils irritèrent l'Eternel par leurs actions, Et une plaie fit irruption parmi eux.

30 Phinées se leva pour intervenir, Et la plaie s'arrêta;

31 Cela lui fut imputé à justice, De génération en génération pour toujours.

32 Ils irritèrent l'Eternel près des eaux de Meriba; Et Moïse fut puni à cause d'eux,

33 Car ils aigrirent son esprit, Et il s'exprima légèrement des lèvres.

34 Ils ne détruisirent point les peuples Que l'Eternel leur avait ordonné de détruire.

35 Ils se mêlèrent avec les nations, Et ils apprirent leurs oeuvres.

36 Ils servirent leurs idoles, Qui furent pour eux un piège;

37 Ils sacrifièrent leurs fils Et leurs filles aux idoles,

38 Ils répandirent le sang innocent, Le sang de leurs fils et de leurs filles, Qu'ils sacrifièrent aux idoles de Canaan, Et le pays fut profané par des meurtres.

39 Ils se souillèrent par leurs oeuvres, Ils se prostituèrent par leurs actions.

40 La colère de l'Eternel s'enflamma contre son peuple, Et il prit en horreur son héritage.

41 Il les livra entre les mains des nations; Ceux qui les haïssaient dominèrent sur eux;

42 Leurs ennemis les opprimèrent, Et ils furent humiliés sous leur puissance.

43 Plusieurs fois il les délivra; Mais ils se montrèrent rebelles dans leurs desseins, Et ils devinrent malheureux par leur iniquité.

44 Il vit leur détresse, Lorsqu'il entendit leurs supplications.

45 Il se souvint en leur faveur de son alliance;

46 Il eut pitié selon sa grande bonté, Et il excita pour eux la compassion De tous ceux qui les retenaient captifs.

47 Sauve-nous, Eternel, notre Dieu! Et rassemble-nous du milieu des nations, Afin que nous célébrions ton saint nom, Et que nous mettions notre gloire à te louer!

48 Béni soit l'Eternel, le Dieu d'Israël, d'éternité en éternité! Et que tout le peuple dise: Amen! Louez l'Eternel!