1 Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.

2 Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani.

3 Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

4 Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

5 Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!

6 Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon!

7 Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä --

8 heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

9 Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.

10 Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun.

11 Pelasta minut muukalaisten käsistä -- heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

12 Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia.

13 Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,

14 lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.

15 Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!

1 De David. Béni soit l'Eternel, mon rocher, Qui exerce mes mains au combat, Mes doigts à la bataille,

2 Mon bienfaiteur et ma forteresse, Ma haute retraite et mon libérateur, Mon bouclier, celui qui est mon refuge, Qui m'assujettit mon peuple!

3 Eternel, qu'est-ce que l'homme, pour que tu le connaisses? Le fils de l'homme, pour que tu prennes garde à lui?

4 L'homme est semblable à un souffle, Ses jours sont comme l'ombre qui passe.

5 Eternel, abaisse tes cieux, et descends! Touche les montagnes, et qu'elles soient fumantes!

6 Fais briller les éclairs, et disperse mes ennemis! Lance tes flèches, et mets-les en déroute!

7 Etends tes mains d'en haut; Délivre-moi et sauve-moi des grandes eaux, De la main des fils de l'étranger,

8 Dont la bouche profère la fausseté, Et dont la droite est une droite mensongère.

9 O Dieu! je te chanterai un cantique nouveau, Je te célébrerai sur le luth à dix cordes.

10 Toi, qui donnes le salut aux rois, Qui sauvas du glaive meurtrier David, ton serviteur,

11 Délivre-moi et sauve-moi de la main des fils de l'étranger, Dont la bouche profère la fausseté, Et dont la droite est une droite mensongère!...

12 Nos fils sont comme des plantes Qui croissent dans leur jeunesse; Nos filles comme les colonnes sculptées Qui font l'ornement des palais.

13 Nos greniers sont pleins, Regorgeant de toute espèce de provisions; Nos troupeaux se multiplient par milliers, par dix milliers, Dans nos campagnes;

14 Nos génisses sont fécondes; Point de désastre, point de captivité, Point de cris dans nos rues!

15 Heureux le peuple pour qui il en est ainsi! Heureux le peuple dont l'Eternel est le Dieu!