1 Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.

3 Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.

4 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!

5 Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.

6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.

7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.

8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.

10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

1 Hymne de David. Garde-moi, ô Dieu! car je cherche en toi mon refuge.

2 Je dis à l'Eternel: Tu es mon Seigneur, Tu es mon souverain bien!

3 Les saints qui sont dans le pays, Les hommes pieux sont l'objet de toute mon affection.

4 On multiplie les idoles, on court après les dieux étrangers: Je ne répands pas leurs libations de sang, Je ne mets pas leurs noms sur mes lèvres.

5 L'Eternel est mon partage et mon calice; C'est toi qui m'assures mon lot;

6 Un héritage délicieux m'est échu, Une belle possession m'est accordée.

7 Je bénis l'Eternel, mon conseiller; La nuit même mon coeur m'exhorte.

8 J'ai constamment l'Eternel sous mes yeux; Quand il est à ma droite, je ne chancelle pas.

9 Aussi mon coeur est dans la joie, mon esprit dans l'allégresse, Et mon corps repose en sécurité.

10 Car tu ne livreras pas mon âme au séjour des morts, Tu ne permettras pas que ton bien-aimé voie la corruption.

11 Tu me feras connaître le sentier de la vie; Il y a d'abondantes joies devant ta face, Des délices éternelles à ta droite.