1 Daavidin rukous. Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin.

2 Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.

3 Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa.

4 En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.

5 Sinun poluillasi minä olen pysynyt, jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.

6 Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.

7 Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.

8 Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan --

9 jumalattomat väijyvät henkeäni, veriviholliseni saartavat minut!

10 He ovat kovettaneet sydämensä ja puhuvat röyhkeästi ylvästellen.

11 Nyt he ovat jo kintereilläni ja piirittävät minut, vaanivat tilaisuutta iskeäkseen minut maahan.

12 He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin piilopaikassaan väijyvä peto.

13 Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi!

14 Vapauta minut kädelläsi, Herra, pahojen ihmisten vallasta, noiden ihmisten, joille tämä elämä on kaikki. Suojattiesi vatsan sinä täytät, heidän lapsensa saavat syödä kyllikseen, ja ruokaa riittää lastenkin lapsille.

15 Minä saan nähdä sinun kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.

1 Prière de David. Eternel! écoute la droiture, sois attentif à mes cris, Prête l'oreille à ma prière faite avec des lèvres sans tromperie!

2 Que ma justice paraisse devant ta face, Que tes yeux contemplent mon intégrité!

3 Si tu sondes mon coeur, si tu le visites la nuit, Si tu m'éprouves, tu ne trouveras rien: Ma pensée n'est pas autre que ce qui sort de ma bouche.

4 A la vue des actions des hommes, fidèle à la parole de tes lèvres, Je me tiens en garde contre la voie des violents;

5 Mes pas sont fermes dans tes sentiers, Mes pieds ne chancellent point.

6 Je t'invoque, car tu m'exauces, ô Dieu! Incline vers moi ton oreille, écoute ma parole!

7 Signale ta bonté, toi qui sauves ceux qui cherchent un refuge, Et qui par ta droite les délivres de leurs adversaires!

8 Garde-moi comme la prunelle de l'oeil; Protège-moi, à l'ombre de tes ailes,

9 Contre les méchants qui me persécutent, Contre mes ennemis acharnés qui m'enveloppent.

10 Ils ferment leurs entrailles, Ils ont à la bouche des paroles hautaines.

11 Ils sont sur nos pas, déjà ils nous entourent, Ils nous épient pour nous terrasser.

12 On dirait un lion avide de déchirer, Un lionceau aux aguets dans son repaire.

13 Lève-toi, Eternel, marche à sa rencontre, renverse-le! Délivre-moi du méchant par ton glaive!

14 Délivre-moi des hommes par ta main, Eternel, des hommes de ce monde! Leur part est dans la vie, Et tu remplis leur ventre de tes biens; Leurs enfants sont rassasiés, Et ils laissent leur superflu à leurs petits-enfants.

15 Pour moi, dans mon innocence, je verrai ta face; Dès le réveil, je me rassasierai de ton image.