1 Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.

2 (H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.

3 (H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

4 (H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.

5 (H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

6 (H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

7 (H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.

8 (H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

9 (H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.

10 (H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

11 (H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.

12 (H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.

13 (H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.

14 (H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.

15 (H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.

16 (H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

17 (H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

18 (H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

19 (H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

20 (H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

21 (H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

22 (H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.

23 (H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.

24 (H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.

25 (H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.

26 (H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

27 (H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.

28 (H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

29 (H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.

30 (H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

31 (H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

32 (H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.

33 (H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

34 (H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.

35 (H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.

36 (H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

37 (H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.

38 (H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.

39 (H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

40 (H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

41 (H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

42 (H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.

43 (H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

44 (H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.

45 (H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.

46 (H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!

47 (H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.

48 (H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

49 (H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.

50 (H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

1 Au chef des chantres. Du serviteur de l'Eternel, de David, qui adressa à l'Eternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. Il dit: Je t'aime, ô Eternel, ma force!

2 Eternel, mon rocher, ma forteresse, mon libérateur! Mon Dieu, mon rocher, où je trouve un abri! Mon bouclier, la force qui me sauve, ma haute retraite!

3 Je m'écrie: Loué soit l'Eternel! Et je suis délivré de mes ennemis.

4 Les liens de la mort m'avaient environné, Et les torrents de la destruction m'avaient épouvanté;

5 Les liens du sépulcre m'avaient entouré, Les filets de la mort m'avaient surpris.

6 Dans ma détresse, j'ai invoqué l'Eternel, J'ai crié à mon Dieu; De son palais, il a entendu ma voix, Et mon cri est parvenu devant lui à ses oreilles.

7 La terre fut ébranlée et trembla, Les fondements des montagnes frémirent, Et ils furent ébranlés, parce qu'il était irrité.

8 Il s'élevait de la fumée dans ses narines, Et un feu dévorant sortait de sa bouche: Il en jaillissait des charbons embrasés.

9 Il abaissa les cieux, et il descendit: Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.

10 Il était monté sur un chérubin, et il volait, Il planait sur les ailes du vent.

11 Il faisait des ténèbres sa retraite, sa tente autour de lui, Il était enveloppé des eaux obscures et de sombres nuages.

12 De la splendeur qui le précédait s'échappaient les nuées, Lançant de la grêle et des charbons de feu.

13 L'Eternel tonna dans les cieux, Le Très-Haut fit retentir sa voix, Avec la grêle et les charbons de feu.

14 Il lança ses flèches et dispersa mes ennemis, Il multiplia les coups de la foudre et les mit en déroute.

15 Le lit des eaux apparut, Les fondements du monde furent découverts, Par ta menace, ô Eternel! Par le bruit du souffle de tes narines.

16 Il étendit sa main d'en haut, il me saisit, Il me retira des grandes eaux;

17 Il me délivra de mon adversaire puissant, De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.

18 Ils m'avaient surpris au jour de ma détresse; Mais l'Eternel fut mon appui.

19 Il m'a mis au large, Il m'a sauvé, parce qu'il m'aime.

20 L'Eternel m'a traité selon ma droiture, Il m'a rendu selon la pureté de mes mains;

21 Car j'ai observé les voies de l'Eternel, Et je n'ai point été coupable envers mon Dieu.

22 Toutes ses ordonnances ont été devant moi, Et je ne me suis point écarté de ses lois.

23 J'ai été sans reproche envers lui, Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.

24 Aussi l'Eternel m'a rendu selon ma droiture, Selon la pureté de mes mains devant ses yeux.

25 Avec celui qui est bon tu te montres bon, Avec l'homme droit tu agis selon la droiture,

26 Avec celui qui est pur tu te montres pur, Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.

27 Tu sauves le peuple qui s'humilie, Et tu abaisses les regards hautains.

28 Oui, tu fais briller ma lumière; L'Eternel, mon Dieu, éclaire mes ténèbres.

29 Avec toi je me précipite sur une troupe en armes, Avec mon Dieu je franchis une muraille.

30 Les voies de Dieu sont parfaites, La parole de l'Eternel est éprouvée; Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.

31 Car qui est Dieu, si ce n'est l'Eternel; Et qui est un rocher, si ce n'est notre Dieu?

32 C'est Dieu qui me ceint de force, Et qui me conduit dans la voie droite.

33 Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, Et il me place sur mes lieux élevés.

34 Il exerce mes mains au combat, Et mes bras tendent l'arc d'airain.

35 Tu me donnes le bouclier de ton salut, Ta droite me soutient, Et je deviens grand par ta bonté.

36 Tu élargis le chemin sous mes pas, Et mes pieds ne chancellent point.

37 Je poursuis mes ennemis, je les atteins, Et je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.

38 Je les brise, et ils ne peuvent se relever; Ils tombent sous mes pieds.

39 Tu me ceins de force pour le combat, Tu fais plier sous moi mes adversaires.

40 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi, Et j'extermine ceux qui me haïssent.

41 Ils crient, et personne pour les sauver! Ils crient à l'Eternel, et il ne leur répond pas!

42 Je les broie comme la poussière qu'emporte le vent, Je les foule comme la boue des rues.

43 Tu me délivres des dissensions du peuple; Tu me mets à la tête des nations; Un peuple que je ne connaissais pas m'est asservi.

44 Ils m'obéissent au premier ordre, Les fils de l'étranger me flattent;

45 Les fils de l'étranger sont en défaillance, Ils tremblent hors de leurs forteresses.

46 Vive l'Eternel, et béni soit mon rocher! Que le Dieu de mon salut soit exalté,

47 Le Dieu qui est mon vengeur, Qui m'assujettit les peuples,

48 Qui me délivre de mes ennemis! Tu m'élèves au-dessus de mes adversaires, Tu me sauves de l'homme violent.

49 C'est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Eternel! Et je chanterai à la gloire de ton nom.

50 Il accorde de grandes délivrances à son roi, Et il fait miséricorde à son oint, A David, et à sa postérité, pour toujours.