2 (H69:3)Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa.

3 (H69:4)Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.

4 (H69:5)Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut. Syyttä he ovat minun vihamiehiäni. Kuinka voisin palauttaa sellaista, mitä en ole varastanut?

5 (H69:6)Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.

6 (H69:7)Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan, joka odottaa sinua. Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan, joka etsii sinua.

7 (H69:8)Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi, häpeän puna peittää kasvoni.

8 (H69:9)Minusta on tullut vieras veljilleni, äitini pojat eivät minua tunne.

9 (H69:10)Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.

10 (H69:11)Minä itkin ja paastosin, mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.

11 (H69:12)Minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, mutta minusta tuli vain pilkkalaulun aihe.

12 (H69:13)Missä ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan minusta. Missä olutta juodaan, siellä lauletaan minusta.

13 (H69:14)Minä rukoilen sinua, Herra. Kunpa tämä hetki olisi otollinen. Jumala, vastaa minulle! Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma.

14 (H69:15)Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun, pelasta minut vihollisteni käsistä ja vetten syvyyksistä.

15 (H69:16)Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa, syvyyden nielaista minua, älä anna kuilun sulkeutua pääni päällä.

16 (H69:17)Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen, katso puoleeni, sinä armollinen.

17 (H69:18)Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi. Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!

18 (H69:19)Tule luokseni, lunasta minut, osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.

19 (H69:20)Sinä näet kaikki ahdistajani, sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.

20 (H69:21)Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.

21 (H69:22)Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa.

22 (H69:23)Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!

23 (H69:24)Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi, tee heidän jalkansa heikoiksi.

24 (H69:25)Vuodata heidän päälleen kiivautesi malja, sinun vihasi hehku kohdatkoon heidät.

25 (H69:26)Tulkoon heidän leirinsä autioksi, älköön kukaan asuko heidän teltoissaan.

26 (H69:27)He ovat vainonneet sitä, jota sinä olet lyönyt, lisänneet sen tuskaa, jota sinä olet haavoittanut.

27 (H69:28)Pane heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, torju heidät luotasi.

28 (H69:29)Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.

29 (H69:30)Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.

30 (H69:31)Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, kunnioitan sitä kiitoksin.

31 (H69:32)Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä, enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.

32 (H69:33)Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,

33 (H69:34)sillä Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.

34 (H69:35)Taivas ja maa ylistäkööt häntä, meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu.

35 (H69:36)Jumala pelastaa Siionin ja rakentaa Juudan kaupungit. Hänen kansansa saa asua siellä, se ottaa maan omakseen.

36 (H69:37)Hänen palvelijoittensa jälkeläiset perivät sen, ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään, saavat asua siellä.

1 Au chef des chantres. Sur les lis. De David. Sauve-moi, ô Dieu! Car les eaux menacent ma vie.

2 J'enfonce dans la boue, sans pouvoir me tenir; Je suis tombé dans un gouffre, et les eaux m'inondent.

3 Je m'épuise à crier, mon gosier se dessèche, Mes yeux se consument, tandis que je regarde vers mon Dieu.

4 Ils sont plus nombreux que les cheveux de ma tête, Ceux qui me haïssent sans cause; Ils sont puissants, ceux qui veulent me perdre, Qui sont à tort mes ennemis. Ce que je n'ai pas dérobé, il faut que je le restitue.

5 O Dieu! tu connais ma folie, Et mes fautes ne te sont point cachées.

6 Que ceux qui espèrent en toi ne soient pas confus à cause de moi, Seigneur, Eternel des armées! Que ceux qui te cherchent ne soient pas dans la honte à cause de moi, Dieu d'Israël!

7 Car c'est pour toi que je porte l'opprobre, Que la honte couvre mon visage;

8 Je suis devenu un étranger pour mes frères, Un inconnu pour les fils de ma mère.

9 Car le zèle de ta maison me dévore, Et les outrages de ceux qui t'insultent tombent sur moi.

10 Je verse des larmes et je jeûne, Et c'est ce qui m'attire l'opprobre;

11 Je prends un sac pour vêtement, Et je suis l'objet de leurs sarcasmes.

12 Ceux qui sont assis à la porte parlent de moi, Et les buveurs de liqueurs fortes me mettent en chansons.

13 Mais je t'adresse ma prière, ô Eternel! Que ce soit le temps favorable, ô Dieu, par ta grande bonté! Réponds-moi, en m'assurant ton secours!

14 Retire-moi de la boue, et que je n'enfonce plus! Que je sois délivré de mes ennemis et du gouffre!

15 Que les flots ne m'inondent plus, Que l'abîme ne m'engloutisse pas, Et que la fosse ne se ferme pas sur moi!

16 Exauce-moi, Eternel! car ta bonté est immense. Dans tes grandes compassions, tourne vers moi les regards,

17 Et ne cache pas ta face à ton serviteur! Puisque je suis dans la détresse, hâte-toi de m'exaucer!

18 Approche-toi de mon âme, délivre-la! Sauve-moi, à cause de mes ennemis!

19 Tu connais mon opprobre, ma honte, mon ignominie; Tous mes adversaires sont devant toi.

20 L'opprobre me brise le coeur, et je suis malade; J'attends de la pitié, mais en vain, Des consolateurs, et je n'en trouve aucun.

21 Ils mettent du fiel dans ma nourriture, Et, pour apaiser ma soif, ils m'abreuvent de vinaigre.

22 Que leur table soit pour eux un piège, Et un filet au sein de leur sécurité!

23 Que leurs yeux s'obscurcissent et ne voient plus, Et fais continuellement chanceler leurs reins!

24 Répands sur eux ta colère, Et que ton ardente fureur les atteigne!

25 Que leur demeure soit dévastée, Qu'il n'y ait plus d'habitants dans leurs tentes!

26 Car ils persécutent celui que tu frappes, Ils racontent les souffrances de ceux que tu blesses.

27 Ajoute des iniquités à leurs iniquités, Et qu'ils n'aient point part à ta miséricorde!

28 Qu'ils soient effacés du livre de vie, Et qu'ils ne soient point inscrits avec les justes!

29 Moi, je suis malheureux et souffrant: O Dieu, que ton secours me relève!

30 Je célébrerai le nom de Dieu par des cantiques, Je l'exalterai par des louanges.

31 Cela est agréable à l'Eternel, plus qu'un taureau Avec des cornes et des sabots.

32 Les malheureux le voient et se réjouissent; Vous qui cherchez Dieu, que votre coeur vive!

33 Car l'Eternel écoute les pauvres, Et il ne méprise point ses captifs.

34 Que les cieux et la terre le célèbrent, Les mers et tout ce qui s'y meut!

35 Car Dieu sauvera Sion, et bâtira les villes de Juda; On s'y établira, et l'on en prendra possession;

36 La postérité de ses serviteurs en fera son héritage, Et ceux qui aiment son nom y auront leur demeure.