1 Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla.

2 Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.

3 Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!

4 Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?

5 Nyt kerron teille, mitä teen viinitarhalleni. Minä revin aidan sen ympäriltä, ja se jää eläinten laitumeksi, minä hajotan sen muurin, ja se jää kaikkien tallattavaksi.

6 Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.

7 Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta.

8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloon ja yhdistävät pellon peltoon, kunnes koko maa on yksin heidän eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.

9 Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan: -- Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon, suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.

10 Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä, ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.

11 Voi niitä, jotka jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa, niitä, jotka viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään!

12 Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan. Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.

13 Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan, ennen kuin kukaan arvaakaan. Sen ylhäiset kuolevat nälkään ja köyhä kansa nääntyy janoon.

14 Ja niin tuoni on levittänyt kitansa ja avannut kurkkunsa ammolleen. Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset, remuava joukko ja juhlien humu.

15 Ihminen joutuu nöyrtymään, miehen on pakko kumartua, ja ylpeät silmät painuvat maahan.

16 Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa oikeutta, pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.

17 Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.

18 Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.

20 Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi.

21 Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

22 Voi niitä, jotka ovat sankareita viiniruukun ääressä, niitä, jotka ovat väkeviä juomien sekoittajina!

23 Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi. Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.

24 Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen, niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin, niin lahoavat heidän juurensa ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan. He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.

25 Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä, hän kohottaa kätensä ja lyö. Vuoret järähtelevät, ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

26 Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle, maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun, ja nopeasti he rientävät sieltä.

27 Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju, kukaan heistä ei nuku eikä torku. Heidän vyönsä ei uumilta irtoa, eikä kenenkään kengästä katkea hihna.

28 Heidän nuolensa ovat teroitetut ja kaikki jousensa jännitetyt, hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.

29 He ärjyvät kuin jalopeurat, heidän äänensä on kuin nuoren leijonan, joka karjahtaen sieppaa saaliin ja raahaa sen mukanaan kenenkään uskaltamatta asettua tielle.

30 Sinä päivänä se kaukainen kansa ärjyen uhkaa tätä maata, kohisten kuin meri. Mihin katseesi luotkin, vain pimeyttä ja ahdistusta. Valo on kadonnut synkkiin pilviin.

1 Na, me waiata e ahau he waiata na taku i aroha nei mo taku i kaingakau ai, he mea mo tana mara waina. He mara waina ta taku kaingakau i tetahi pukepuke momona:

2 Na taiepatia ana e ia, kohikohia ana e ia nga kohatu o reira, whakatokia ana e ia ki te waina pai rawa, hanga ana e ia he pourewa ki waenganui, keria ana ano e ia he poka waina ki reira: a ka tatari ia kia whai karepe, na ka hua mai he karepe mao ri.

3 Na, e te hunga e noho nei i Hiruharama, me nga tangata o Hura, whakaritea ta maua whakawa ko taku mara waina.

4 Ko te aha ake ano ra i ahei kia mahia ki taku mara, kihai i mahia e ahau ki reira? he aha ra, i ahau i tatari ai kia hua mai he karepe, i puta ke mai ai he karepe maori?

5 Na inaianei maku e whakaatu ki a koutou taku e mea ai ki taku mara waina: Ka tangohia atu e ahau tona pa whakaruru hau, a ka pau ia te kai; ka tukitukia hoki e ahau tona taiepa, a ka takatakahia:

6 A ka meinga e ahau kia ururua; e kore e tapatapahia, e kore e ngakia; engari ka huaranga ake te tataramoa me te tumatakuru: ka ako atu hoki ahau ki nga kapua kia kaua te ua e uaina ki reira.

7 Ko te mara waina hoki a Ihowa o nga mano, ko te whare o Iharaira, a ko nga tangata o Hura tana mea ahuareka i whakato ai: ka tatari ia ki te whakawa, na ko te tukino; ki te tika, na he aue.

8 Aue te mate mo te hunga e hono ana i te whare ki te whare, e whakapiri nei i te mara ki te mara, a kore noa iho he wahi, a ka meinga koutou kia noho, ko koutou anake, i waenganui i te whenua.

9 Ko ta Ihowa o nga mano tenei i hamumu ai ki oku taringa, He pono, he tini nga whare ka mokemoke, tona nunui, tona ataahua, ka noho tahanga kau.

10 No te mea kotahi tekau nga eka o te mara waina, ka maea ake kotahi tonu te pati: i ki te homa i te purapura, ka maea ake kotahi te epa.

11 Aue te mate mo te hunga e maranga wawe ana i te ata ki te whai i te wai kaha; e kawe ana i te roa o te po, nawai a ka tahuna e te waina!

12 Ko te hapa me te hatere, ko te timipera me te putorino, ko te waina, kei a ratou hakari ena: heoi kahore a ratou mahara ki te mahi a Ihowa, kahore hoki he whakaaro ki te mahi a ona ringa.

13 Koia i riro ai toku iwi i te parau, he kore matauranga; ko o ratou tangata ingoa nui hoki kua hemo i te kai, a ko to ratou mano tini kua pakapaka rawa i te matewai.

14 Na reira te reinga i whakanui ai i tona hiahia, i whewhera noa atu ai i tona mangai; a heke atu ana ki reira to ratou kororia, o ratou mano tini, to ratou whakahi, me te tangata e whakamanamana ana i roto i a ratou.

15 Ka whakapikoa ano hoki te tangata ware, a ka whakaititia te tangata nui ka whakahokia iho hoki nga kanohi o te hunga whakakake:

16 Otiia ka whakanekehia ake a Ihowa o nga mano i runga i te whakawa, ka whakatapua ano te Atua, te Mea Tapu, i runga i te tika.

17 Ko reira nga reme kai ai, ano kei to ratou wahi, a ka kainga e nga mea haere noa nga wahi kua ururuatia o te hunga tetere.

18 Aue te mate mo te hunga e kumea ana e ratou te he ki nga aho o te horihori, te hara hoki me te mea ki te taura o te kata:

19 E mea nei, Kia hihiko ia, kia hohoro tana mahi, kia kite ai matou: kia whakatata mai hoki, kia tae mai te whakaaro o te Mea Tapu o Iharaira, kia mohio ai matou.

20 Aue te mate mo te hunga e mea nei ki te kino, he pai, ki te pai hoki, he kino; e mea nei i te pouri hei marama, i te marama hoki hei pouri; e mea nei i te kawa hei reka, i te reka hei kawa!

21 Aue te mate mo te hunga he nui nei o ratou whakaaro ki ta ratou titiro, e mahara ana hoki he hunga mohio ratou!

22 Aue te mate mo te hunga kaha ki te inu waina, he hunga uaua ano ki te whakaranu i te wai kaha:

23 E whakatika nei i ta te tangata he, he whakaaro ki te utu; e tango atu nei i te tika o te tangata tika.

24 Mo reira ka rite ki te kainga a te arero o te ahi i te kakau witi, ki te hinganga o te otaota maroke ki roto ki te mura; ka pera to ratou pakiaka te pirau, ka rere to ratou puawai ki runga, ano he puehu: mo ratou i whakakahore ki te ture a Ihowa o nga mano, i whakahawea ano hoki ki te kupu a te Mea Tapu o Iharaira.

25 Na reira te riri o Ihowa i mura ai ki tana iwi, a kua torona e ia tona ringa ki te whawhai ki a ratou, a patua iho ratou e ia; i ngaueue nga maunga, a ko o ratou tinana mate me te mea he paru i waenganui o nga huarahi. Na ahakoa tenei katoa, kah ore tona riri i te tahuri atu, maro tonu tona ringa.

26 Ka whakaarahia ano hoki e ia he kara ki nga iwi i tawhiti; ka whiowhio ano ki a ratou ki te pito o te whenua. Nana, ka hohoro, ka tere tonu ta ratou haere mai.

27 E kore tetahi o ratou e ngenge, e kore e tapepa te waewae; e kore tetahi e parangia, e kore e moe; e kore te whitiki o o ratou hope e mawheto, e kore ano te here o o ratou hu e motu.

28 Ko a ratou pere, koi tonu, he piko katoa a ratou kopere; ko nga paua o o ratou hoiho ka kiia he mata, a ko o ratou wira he awhiowhio:

29 Ko ta ratou hamama, koia ano kei ta te raiona, ka hamama ratou ano he kuao raiona: ae ra, ka ngaengere ratou, ka hopukina: ae ra, ka ngengere ratou, ka hopukina ta ratou tupapaku, kawhakina tonutia atu, kahore hoki he tangata hei whakaora.

30 Na ka hamama ratou ki a ratou i taua ra, me te mea ko te moana e haruru ana: a, ki te titiro tetahi ki te whenua, nana, he pouri me te tuatea, a kua pouri te marama i ona kapua.