1 Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

2 Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

3 Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

4 Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5 Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

6 Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

7 Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

8 Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

10 Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

12 Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

13 Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

14 Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

15 Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

16 silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

17 saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

18 sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

19 Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

20 Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

21 Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

22 Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

23 Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

25 Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

26 Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

31 Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

32 Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

33 Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.

1 Tena ra, whakarongo, e Hopa, ki aku korero, kia whai taringa ki aku kupu katoa.

2 Nana, kua puaki nei toku mangai, kei te korero toku arero i roto i toku mangai.

3 Ma aku kupu e whakapuaki te tika o toku ngakau; ka korero pono oku ngutu i ta ratou e matau ana.

4 He mea hanga ahau na te Wairua o te Atua, a na te manawa o te Kaha Rawa ahau i whai ora ai.

5 Ki te taea e koe, whakahokia mai e koe he kupu ki ahau; whakatikaia au korero ki toku aroaro, e tu ki runga.

6 Nana, ko toku anga ki te Atua he pena hoki i tau; he mea hanga nei ano hoki ahau ki te paru.

7 Nana, e kore te wehi ki ahau e whakawehi i a koe; e kore ano hoki toku ringa e taimaha iho ki a koe.

8 He pono kua hakiri oku taringa ki au kupu, a kua rongo atu ahau i te reo o au kupu, e mea ana,

9 He ma ahau, kahore oku he; he harakore ahau, kahore hoki he kino i roto i ahau:

10 Na e rapu ana ia i te take riri ki ahau, e kiia ana ahau e ia he hoariri nona;

11 E karapitia ana e ia oku waewae ki te rakau, e ata titiro ana ia ki oku hikoinga katoa.

12 Nana, maku e whawhati tau kupu, ehara tenei mea au i te mea tika; nui atu hoki te Atua i te tangata.

13 He aha koe i totohe ai ki a ia? E kore hoki e korerotia e ia te tikanga o tetahi o ana mea.

14 Kotahi hoki, ae ra, e rua korerotanga a te Atua, otiia kahore e maharatia e te tangata.

15 I te moe, i te putanga moemoea mai o te po, ina au iho te moe o te tangata, i nga moenga i runga i te takotoranga;

16 Ko reira ia whakapuare ai i nga taringa o nga tangata, hiri ai hoki i te ako mo ratou;

17 Kia whakanekehia ai te tangata i tana whakaaro, kia hipokina ai hoki te whakapehapeha o te tangata;

18 E puritia ana e ia tona wairua kei tae ki te rua, tona ora kei riro i te hoari.

19 E whiua ana hoki ia ki te mamae i runga i tona moenga, ki te ngau tonu hoki o ona wheua;

20 A whakarihariha ana tona ora ki te taro, tona wairua ki te kai whakaminamina.

21 E honia ana ona kiko, a kore noa e kitea; a purero mai ana ona wheua kihai nei i kitea i mua.

22 Heoi e whakatata ana tona wairua ki te rua, tona ora ki nga kaiwhakamate.

23 Ki te mea he karere tera kei a ia, he kaiwhakaatu tikanga tetahi i roto i te mano, hei whakaatu i tona tika ki te tangata:

24 Na ka tohu tera i a ia, a ka mea, Whakaorangia ia kei heke ki te rua, kua kitea hoki e ahau he utu.

25 Ko tona kiri ka ngawari atu i to te tamaiti; ka hoki iho ia ki nga ra o tona tamarikitanga:

26 Ka inoi ia ki te Atua, a ka manako tera ki a ia; heoi ka kite ia i tona mata i runga i te koa: a ka utua e ia te tika o te tangata.

27 E waiata ana ia i te aroaro o nga tangata, e mea ana, Kua hara ahau, whakaparoritia ake e ahau te tika, a kahore he pai ki ahau:

28 Kua whakaorangia e ia toku wairua kei riro ki te rua, a e kite toku wairua i te marama.

29 Nana, e meatia ana enei mea katoa e te Atua, e tuaruatia ana, ae, e tuatorutia ana, ki te tangata,

30 Hei whakahoki mai i tona wairua i roto i te rua, kia whakamaramatia ai ki te marama o te ora.

31 Kia whai whakaaro mai, e Hopa, whakarongo mai ki ahau: kati tau, a ka korero ahau.

32 Ki te mea he kupu tau, utua mai taku: korero, ko taku hoki i pai ai kia whakatikaia tau.

33 Ki te kahore, whakarongo ki ahau: noho puku koe, a maku koe e whakaako ki te whakaaro nui.