1 Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3 Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

4 Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5 Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

6 Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7 Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

8 Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

9 Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10 Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

11 Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

12 Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13 Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

14 se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15 minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

16 kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17 Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18 Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19 Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20 Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21 hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.

1 Katahi a Eripata Temani ka oho, ka mea,

2 Ki te anga matou ki te korero ki a koe, e pouri ranei koe? otira e taea e wai te pehi te kupu?

3 Nana, he tokomaha i whakaakona e koe: nau hoki i whakakaha nga ringa kahakore.

4 Ara ana i au kupu te tangata e hinga ana; nau hoki i kaha ai nga turi kua piko.

5 Inaianei kua tae mai ki a koe, a e hemo ana koe: e pa ana ki a koe, ohorere ana koe.

6 He taka ianei kei tou wehi ki te Atua he okiokinga whakaaro mou? Kei te tapatahi o ou huarahi he tumanakohanga mou?

7 Maharatia ra, ko wai o nga tangata harakore i huna? I ngaro ranei ki hea te hunga tika?

8 Ko taku hoki tenei i kite ai, ko te hunga e parau ana i te he, e rua ana i te raruraru, ko ia ra ano ta ratou e kokoti ai.

9 Huna ana ratou e te ha o te Atua, moti iho ratou i te hau o tona riri.

10 Ko te hamama o te raiona, ko te reo o te raiona tutu, ko nga niho o nga kuao raiona, whati ana.

11 Ngaro ana te raiona katua i te kore kai, a marara noa atu nga kuao a te raiona.

12 Na i kawea pukutia mai he korero ki ahau, a kapohia ana e toku taringa he komuhumuhu.

13 I nga whakaaroaronga, no nga kite o te po, i te mea ka au iho te moe a te tangata,

14 Ka pa te wehi ki ahau, me te ihiihi, a wiri ana oku wheua katoa.

15 Na ka tika atu he wairua i toku aroaro, tutu ana nga huruhuru o toku kikokiko.

16 Tu ana ia, otiia kihai ahau i mohio ki tona mata; he ahua te mea i toku aroaro: tu puku ana; na ka rongo ahau i te reo e ki ana,

17 He nui atu ranei te tika o te tangata i to te Atua? He nui atu ranei i to tona Kaihanga to ma o te tangata?

18 Nana, kahore rawa ia e whakawhirinaki ki ana pononga; a ki tana, he he kei ana anahera.

19 Tera atu to te hunga e noho ana i roto i nga whare uku, he puehu to ratou turanga; mongamonga kau ratou i te aroaro o te purehurehu.

20 I waenganui o te ata, o te ahiahi, ka whakangaromia ratou; huna ana ratou ake tonu atu, te ai tetahi hei whakaaro atu.

21 Kahore ranei to ratou taura here teneti i motuhia i roto i a ratou? Mate ana ratou, kahore hoki he matauranga.