1 Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa!

2 Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt, menkää sieltä suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin! Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat, onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?

3 Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.

4 Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta.

5 Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!

6 Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.

7 Sen tähden teidän käy nyt näin: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan. Loikojien juhlat on juhlittu.

8 Herra Jumala on vannonut itsensä kautta, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia. Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

9 Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat.

11 Ja nyt Herra antaa käskyn. Iso talo lyödään palasiksi ja pieni talo pirstaleiksi.

12 Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita? Ei kai härillä kynnetä merta? Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeison ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.

14 Mutta nyt, israelilaiset, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä lähetän teidän kimppuunne kansan, joka ahdistaa teitä kaikkialla, Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.

1 Woe to those who are at ease in Zion,

and to those who are secure on the mountain of Samaria,

the notable men of the chief of the nations,

to whom the house of Israel come!

2 Go to Calneh, and see.

From there go to Hamath the great.

Then go down to Gath of the Philistines.

Are they better than these kingdoms?

Is their border greater than your border?

3 Alas for you who put far away the evil day,

and cause the seat of violence to come near,

4 who lie on beds of ivory,

and stretch themselves on their couches,

and eat the lambs out of the flock,

and the calves out of the middle of the stall,

5 who strum on the strings of a harp,

who invent for themselves instruments of music, like David;

6 who drink wine in bowls,

and anoint themselves with the best oils,

but they are not grieved for the affliction of Joseph.

7 Therefore they will now go captive with the first who go captive.

The feasting and lounging will end.

8 "The Lord Yahweh has sworn by himself," says Yahweh, the God of Armies:

"I abhor the pride of Jacob,

and detest his fortresses.

Therefore I will deliver up the city with all that is in it.

9 It will happen that if ten men remain in one house,

they will die.

10 "When a man’s relative carries him, even he who burns him, to bring bodies out of the house, and asks him who is in the innermost parts of the house, ‘Is there yet any with you?’ And he says, ‘No;’ then he will say, ‘Hush! Indeed we must not mention Yahweh’s name.’

11 "For, behold, Yahweh commands, and the great house will be smashed to pieces,

and the little house into bits.

12 Do horses run on the rocky crags?

Does one plow there with oxen?

But you have turned justice into poison,

and the fruit of righteousness into bitterness,

13 you who rejoice in a thing of nothing, who say,

‘Haven’t we taken for ourselves horns by our own strength?’

14 For, behold, I will raise up against you a nation, house of Israel,"

says Yahweh, the God of Armies;

"and they will afflict you from the entrance of Hamath to the brook of the Arabah."