1 Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
2 Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
3 Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
4 Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
5 Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
8 Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
9 Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
10 Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
11 Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
12 Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13 Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
14 Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
15 Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
16 Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
17 Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!
1 I am a rose of Sharon,
a lily of the valleys.
2 As a lily among thorns,
so is my love among the daughters.
3 As the apple tree among the trees of the wood,
so is my beloved among the sons.
I sat down under his shadow with great delight,
his fruit was sweet to my taste.
4 He brought me to the banquet hall.
His banner over me is love.
5 Strengthen me with raisins,
refresh me with apples;
for I am faint with love.
6 His left hand is under my head.
His right hand embraces me.
7 I adjure you, daughters of Jerusalem,
by the roes, or by the hinds of the field,
that you not stir up, nor awaken love,
until it so desires.
8 The voice of my beloved!
Behold, he comes,
leaping on the mountains,
skipping on the hills.
9 My beloved is like a roe or a young deer.
Behold, he stands behind our wall!
He looks in at the windows.
He glances through the lattice.
10 My beloved spoke, and said to me,
"Rise up, my love, my beautiful one, and come away.
11 For behold, the winter is past.
The rain is over and gone.
12 The flowers appear on the earth.
The time of the singing has come,
and the voice of the turtledove is heard in our land.
13 The fig tree ripens her green figs.
The vines are in blossom.
They give out their fragrance.
Arise, my love, my beautiful one,
and come away."
14 My dove in the clefts of the rock,
in the hiding places of the mountainside,
let me see your face.
Let me hear your voice;
for your voice is sweet and your face is lovely.
15 Catch for us the foxes,
the little foxes that plunder the vineyards;
for our vineyards are in blossom.
16 My beloved is mine, and I am his.
He browses among the lilies.
17 Until the day is cool, and the shadows flee away,
turn, my beloved,
and be like a roe or a young deer on the mountains of Bether.