1 Muut: Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt? Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!
2 Neito: Minun rakkaani on tullut puutarhaansa, yrttitarhaansa, nauttimaan puutarhan antimia ja poimimaan laitumensa liljoja.
3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
4 Mies: Kalleimpani! Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukon viirit.
5 Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut! Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vedestä nousevat lampaat. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.
7 Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.
8 Mies: Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa, olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria neitoja luvuton joukko --
9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni, emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste. Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin, kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
10 Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit.
11 Neito: Menin pähkinätarhaan, menin ihailemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkii granaattiomenapuu.
12 Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan, ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!
13 (H7:1)Muut: Tule takaisin, tule, Sulamin neito! Tule, anna meidän ihailla sinua! Neito: Mitä ihmeellistä minussa on, Sulamin tytössä, kahden joukon keskellä tanssivassa?
1 Where has your beloved gone, you fairest among women?
Where has your beloved turned, that we may seek him with you?
2 My beloved has gone down to his garden,
to the beds of spices,
to pasture his flock in the gardens, and to gather lilies.
3 I am my beloved’s, and my beloved is mine.
He browses among the lilies.
4 You are beautiful, my love, as Tirzah,
lovely as Jerusalem,
awesome as an army with banners.
5 Turn away your eyes from me,
for they have overcome me.
Your hair is like a flock of goats,
that lie along the side of Gilead.
6 Your teeth are like a flock of ewes,
which have come up from the washing,
of which every one has twins;
not one is bereaved among them.
7 Your temples are like a piece of a pomegranate behind your veil.
8 There are sixty queens, eighty concubines,
and virgins without number.
9 My dove, my perfect one, is unique.
She is her mother’s only daughter.
She is the favorite one of her who bore her.
The daughters saw her, and called her blessed.
The queens and the concubines saw her, and they praised her.
10 Who is she who looks out as the morning,
beautiful as the moon,
clear as the sun,
and awesome as an army with banners?
11 I went down into the nut tree grove,
to see the green plants of the valley,
to see whether the vine budded,
and the pomegranates were in flower.
12 Without realizing it,
my desire set me with my royal people’s chariots.
13 Return, return, Shulammite!
Return, return, that we may gaze at you.
Why do you desire to gaze at the Shulammite,
as at the dance of Mahanaim?