1 Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui Israelin kansalle Jordanin itäpuolella autiomaassa Sufin tienoilla, Paranin, Tofelin, Labanin, Haserotin ja Di-Sahabin seuduilla lähellä Kuolleenmeren laaksoa.

2 Horebilta on Seirin vuoriston tietä yhdentoista päivän matka Kades-Barneaan.

3 Neljänkymmenen vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, vuoden yhdennentoista kuun ensimmäisenä päivänä, Mooses ilmoitti heille kaiken, minkä Herra oli hänen käskenyt puhua.

4 Tätä ennen hän oli lyönyt Sihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, sekä Ogin, Basanin kuninkaan, jonka hallituskaupungit olivat Astarot ja Edrei.

5 Moabin maassa, Jordanin itäpuolella, Mooses alkoi opettaa tätä lakia. Näin Mooses puhui:

7 Lähtekää liikkeelle ja menkää Kanaaninmaahan: amorilaisten vuorille ja heidän naapurikansojensa alueille Jordaninlaaksoon, vuoristoon, läntisille kukkuloille, Negeviin ja meren rannikolle. Menkää Libanoniin ja aina suurelle Eufratvirralle saakka.

8 Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen.'

10 Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, niin että teitä on nyt yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla.

11 Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti.

12 Mutta miten minä yksin jaksaisin kestää sen vaivan ja taakan, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne?

13 Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.'

14 Te vastasitte minulle: 'Ehdotuksesi on hyvä.'

15 Silloin minä kokosin teidän heimojenne päämiehiä, viisaita ja kokeneita miehiä, ja määräsin heidät toimimaan teidän johtajinanne: tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päällikköinä sekä kirjureina.

17 Älkää tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin. Älkää pelätkö ketään, sillä tuomareina te toimitte tehtävässä, jonka Jumala on teille antanut. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni.'

18 Näin minä annoin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

20 Minä sanoin teille: 'Te olette nyt tulossa amorilaisten vuorille, jotka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille.

21 Herra, teidän Jumalanne, antaa tämän maan teidän haltuunne. Menkää ottamaan maa omaksenne, niin kuin Herra, teidän isienne Jumala, on sanonut. Älkää pelätkö, pysykää rohkeina.'

23 Minä hyväksyin tämän ehdotuksen ja valitsin teidän joukostanne kaksitoista miestä, yhden joka heimosta.

24 He lähtivät vuoristoon, tulivat Eskolinlaaksoon, Rypälelaaksoon, ja tutkivat maata.

25 He ottivat sieltä mukaansa hedelmiä, toivat ne meille ja ilmoittivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä maa.'

27 Te nurisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Herra vihaa meitä! Hän toi meidät pois Egyptistä vain antaakseen amorilaisten tuhota meidät.

28 Millaiseen maahan me olemmekaan menossa! Nuo miehet saivat meidät vapisemaan pelosta, kun he kertoivat kansasta, joka on meitä lukuisampi ja kookkaampi, ja suurista kaupungeista, joiden muurit hipovat taivasta. He olivat nähneet siellä anakilaisiakin!'

30 Herra, teidän Jumalanne, joka kulkee edellänne, sotii teidän puolestanne, kuten näitte hänen tekevän jo Egyptissä

31 ja sitten autiomaassa. Sielläkin Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka.'

32 Mutta siitä huolimatta te ette luottaneet Herraan, Jumalaanne,

33 joka oli kulkenut koko matkan teidän edellänne, etsinyt teille leiriytymispaikat sekä öisin tulipatsaana ja päivisin pilvipatsaana osoittanut tien, jota teidän tuli kulkea.

35 'Yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, josta minä valalla vannoen annoin lupauksen teidän isillenne,

36 ei kukaan paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt. Hän on uskollisesti seurannut minua.'

37 Herra vihastui teidän vuoksenne myös minuun ja sanoi: 'Sinäkään et pääse siihen maahan,

38 mutta Joosua, Nunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vala häneen rohkeutta, sillä hänen tulee jakaa maa israelilaisille perintöosiksi.

39 Teidän lapsenne, joiden pelkäsitte joutuvan vihollisen saaliiksi, nuo lapset, joilla ei vielä ole tietoa hyvästä eikä pahasta, pääsevät siihen maahan. Heille minä sen annan, ja he ottavat sen haltuunsa.

40 Nyt teidän kuitenkin on käännyttävä takaisin autiomaahan ja lähdettävä liikkeelle Kaislameren suuntaan.'

42 Mutta Herra sanoi minulle: 'Kiellä heitä lähtemästä vuorille ja ryhtymästä taisteluun, sillä minä en ole heidän keskellään. Jos he menevät, heidän vihollisensa lyövät heidät.'

43 Te ette kuitenkaan kuunnelleet, vaikka minä puhuin teille, vaan niskoittelitte Herraa vastaan ja lähditte uhmamielin vuoristoon.

44 Silloin siellä asuvat amorilaiset kävivät taisteluun teitä vastaan, löivät joukkonne hajalle Seirissä ja ajoivat mehiläisparven lailla teitä takaa Hormaan saakka.

45 Te palasitte leiriin, itkitte ja rukoilitte Herraa, mutta hän ei kuunnellut teidän valituksianne eikä välittänyt teidän rukouksistanne.

46 Ja te jäitte Kadesiin ja viivyitte siellä aikanne.

1 These are the words which Moses spoke to all Israel beyond the Jordan in the wilderness, in the Arabah opposite Suf, between Paran, Tophel, Laban, Hazeroth, and Dizahab. 2 It is eleven days’ journey from Horeb by the way of Mount Seir to Kadesh Barnea. 3 In the fortieth year, in the eleventh month, on the first day of the month, Moses spoke to the children of Israel according to all that Yahweh had given him in commandment to them, 4 after he had struck Sihon the king of the Amorites who lived in Heshbon, and Og the king of Bashan who lived in Ashtaroth, at Edrei. 5 Beyond the Jordan, in the land of Moab, Moses began to declare this law, saying, 6 "Yahweh our God spoke to us in Horeb, saying, ‘You have lived long enough at this mountain. 7 Turn, and take your journey, and go to the hill country of the Amorites and to all the places near there: in the Arabah, in the hill country, in the lowland, in the South, by the seashore, in the land of the Canaanites, and in Lebanon as far as the great river, the river Euphrates. 8 Behold, I have set the land before you. Go in and possess the land which Yahweh swore to your fathers—to Abraham, to Isaac, and to Jacob—to give to them and to their offspring after them.’"

9 I spoke to you at that time, saying, "I am not able to bear you myself alone. 10 Yahweh your God has multiplied you, and behold, you are today as the stars of the sky for multitude. 11 May Yahweh, the God of your fathers, make you a thousand times as many as you are and bless you, as he has promised you! 12 How can I myself alone bear your problems, your burdens, and your strife? 13 Take wise men of understanding who are respected among your tribes, and I will make them heads over you."

14 You answered me, and said, "The thing which you have spoken is good to do." 15 So I took the heads of your tribes, wise and respected men, and made them heads over you, captains of thousands, captains of hundreds, captains of fifties, captains of tens, and officers, according to your tribes. 16 I commanded your judges at that time, saying, "Hear cases between your brothers and judge righteously between a man and his brother, and the foreigner who is living with him. 17 You shall not show partiality in judgment; you shall hear the small and the great alike. You shall not be afraid of the face of man, for the judgment is God’s. The case that is too hard for you, you shall bring to me, and I will hear it." 18 I commanded you at that time all the things which you should do. 19 We traveled from Horeb and went through all that great and terrible wilderness which you saw, by the way to the hill country of the Amorites, as Yahweh our God commanded us; and we came to Kadesh Barnea. 20 I said to you, "You have come to the hill country of the Amorites, which Yahweh our God gives to us. 21 Behold, Yahweh your God has set the land before you. Go up, take possession, as Yahweh the God of your fathers has spoken to you. Don’t be afraid, neither be dismayed."

22 You came near to me, everyone of you, and said, "Let’s send men before us, that they may search the land for us, and bring back to us word of the way by which we must go up, and the cities to which we shall come."

23 The thing pleased me well. I took twelve of your men, one man for every tribe. 24 They turned and went up into the hill country, and came to the valley of Eshcol, and spied it out. 25 They took some of the fruit of the land in their hands and brought it down to us, and brought us word again, and said, "It is a good land which Yahweh our God gives to us."

26 Yet you wouldn’t go up, but rebelled against the commandment of Yahweh your God. 27 You murmured in your tents, and said, "Because Yahweh hated us, he has brought us out of the land of Egypt, to deliver us into the hand of the Amorites to destroy us. 28 Where are we going up? Our brothers have made our heart melt, saying, ‘The people are greater and taller than we. The cities are great and fortified up to the sky. Moreover we have seen the sons of the Anakim there!’"

29 Then I said to you, "Don’t be terrified. Don’t be afraid of them. 30 Yahweh your God, who goes before you, he will fight for you, according to all that he did for you in Egypt before your eyes, 31 and in the wilderness where you have seen how that Yahweh your God carried you, as a man carries his son, in all the way that you went, until you came to this place."

32 Yet in this thing you didn’t believe Yahweh your God, 33 who went before you on the way, to seek out a place for you to pitch your tents in: in fire by night, to show you by what way you should go, and in the cloud by day. 34 Yahweh heard the voice of your words and was angry, and swore, saying, 35 "Surely not one of these men of this evil generation shall see the good land which I swore to give to your fathers, 36 except Caleb the son of Jephunneh. He shall see it. I will give the land that he has trodden on to him and to his children, because he has wholly followed Yahweh."

37 Also Yahweh was angry with me for your sakes, saying, "You also shall not go in there. 38 Joshua the son of Nun, who stands before you, shall go in there. Encourage him, for he shall cause Israel to inherit it. 39 Moreover your little ones, whom you said would be captured or killed, your children, who today have no knowledge of good or evil, shall go in there. I will give it to them, and they shall possess it. 40 But as for you, turn, and take your journey into the wilderness by the way to the Red Sea."

41 Then you answered and said to me, "We have sinned against Yahweh. We will go up and fight, according to all that Yahweh our God commanded us." Every man of you put on his weapons of war, and presumed to go up into the hill country.

42 Yahweh said to me, "Tell them, ‘Don’t go up and don’t fight; for I am not among you, lest you be struck before your enemies.’"

43 So I spoke to you, and you didn’t listen; but you rebelled against the commandment of Yahweh, and were presumptuous, and went up into the hill country. 44 The Amorites, who lived in that hill country, came out against you and chased you as bees do, and beat you down in Seir, even to Hormah. 45 You returned and wept before Yahweh, but Yahweh didn’t listen to your voice, nor turn his ear to you. 46 So you stayed in Kadesh many days, according to the days that you remained.