1 -- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.
2 Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.
3 Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!
4 Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.
5 Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.
6 Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi.
7 Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.
8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
9 Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
10 Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
11 Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa.
12 Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.
13 Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.
14 He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.
15 Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan.
16 Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.
17 Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet.
18 Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.
19 Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät.
21 He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät.
22 Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset.
23 Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni.
24 He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
25 Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen.
27 mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.'
28 Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista.
30 voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?
31 Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.
32 Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.
33 Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä.
34 Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani
35 koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian.
36 Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
38 Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.
39 Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.
40 Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,
41 minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni.
43 Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.
44 Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.
45 Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille
48 Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:
50 Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella.
51 Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä.
1 Give ear, you heavens, and I will speak.
Let the earth hear the words of my mouth.
2 My doctrine will drop as the rain.
My speech will condense as the dew,
as the misty rain on the tender grass,
as the showers on the herb.
3 For I will proclaim Yahweh’s name.
Ascribe greatness to our God!
4 The Rock: his work is perfect,
for all his ways are just.
A God of faithfulness who does no wrong,
just and right is he.
5 They have dealt corruptly with him.
They are not his children, because of their defect.
They are a perverse and crooked generation.
6 Is this the way you repay Yahweh,
foolish and unwise people?
Isn’t he your father who has bought you?
He has made you and established you.
7 Remember the days of old.
Consider the years of many generations.
Ask your father, and he will show you;
your elders, and they will tell you.
8 When the Most High gave to the nations their inheritance,
when he separated the children of men,
he set the bounds of the peoples
according to the number of the children of Israel.
9 For Yahweh’s portion is his people.
Jacob is the lot of his inheritance.
10 He found him in a desert land,
in the waste howling wilderness.
He surrounded him.
He cared for him.
He kept him as the apple of his eye.
11 As an eagle that stirs up her nest,
that flutters over her young,
he spread abroad his wings,
he took them,
he bore them on his feathers.
12 Yahweh alone led him.
There was no foreign god with him.
13 He made him ride on the high places of the earth.
He ate the increase of the field.
He caused him to suck honey out of the rock,
oil out of the flinty rock;
14 butter from the herd, and milk from the flock,
with fat of lambs,
rams of the breed of Bashan, and goats,
with the finest of the wheat.
From the blood of the grape, you drank wine.
15 But Jeshurun grew fat, and kicked.
You have grown fat.
You have grown thick.
You have become sleek.
Then he abandoned God who made him,
and rejected the Rock of his salvation.
16 They moved him to jealousy with strange gods.
They provoked him to anger with abominations.
17 They sacrificed to demons, not God,
to gods that they didn’t know,
to new gods that came up recently,
which your fathers didn’t dread.
18 Of the Rock who became your father, you are unmindful,
and have forgotten God who gave you birth.
19 Yahweh saw and abhorred,
because of the provocation of his sons and his daughters.
20 He said, "I will hide my face from them.
I will see what their end will be;
for they are a very perverse generation,
children in whom is no faithfulness.
21 They have moved me to jealousy with that which is not God.
They have provoked me to anger with their vanities.
I will move them to jealousy with those who are not a people.
I will provoke them to anger with a foolish nation.
22 For a fire is kindled in my anger,
that burns to the lowest Sheol,
devours the earth with its increase,
and sets the foundations of the mountains on fire.
23 "I will heap evils on them.
I will spend my arrows on them.
24 They shall be wasted with hunger,
and devoured with burning heat
and bitter destruction.
I will send the teeth of animals on them,
with the venom of vipers that glide in the dust.
25 Outside the sword will bereave,
and in the rooms,
terror on both young man and virgin,
the nursing infant with the gray-haired man.
26 I said that I would scatter them afar.
I would make their memory to cease from among men;
27 were it not that I feared the provocation of the enemy,
lest their adversaries should judge wrongly,
lest they should say, ‘Our hand is exalted,
Yahweh has not done all this.’"
28 For they are a nation void of counsel.
There is no understanding in them.
29 Oh that they were wise, that they understood this,
that they would consider their latter end!
30 How could one chase a thousand,
and two put ten thousand to flight,
unless their Rock had sold them,
and Yahweh had delivered them up?
31 For their rock is not as our Rock,
even our enemies themselves concede.
32 For their vine is of the vine of Sodom,
of the fields of Gomorrah.
Their grapes are poison grapes.
Their clusters are bitter.
33 Their wine is the poison of serpents,
the cruel venom of asps.
34 "Isn’t this laid up in store with me,
sealed up among my treasures?
35 Vengeance is mine, and recompense,
at the time when their foot slides,
for the day of their calamity is at hand.
Their doom rushes at them."
36 For Yahweh will judge his people,
and have compassion on his servants,
when he sees that their power is gone,
that there is no one remaining, shut up or left at large.
37 He will say, "Where are their gods,
the rock in which they took refuge,
38 which ate the fat of their sacrifices,
and drank the wine of their drink offering?
Let them rise up and help you!
Let them be your protection.
39 "See now that I myself am he.
There is no god with me.
I kill and I make alive.
I wound and I heal.
There is no one who can deliver out of my hand.
40 For I lift up my hand to heaven and declare,
as I live forever,
41 if I sharpen my glittering sword,
my hand grasps it in judgment;
I will take vengeance on my adversaries,
and will repay those who hate me.
42 I will make my arrows drunk with blood.
My sword shall devour flesh with the blood of the slain and the captives,
from the head of the leaders of the enemy."
43 Rejoice, you nations, with his people,
for he will avenge the blood of his servants.
He will take vengeance on his adversaries,
and will make atonement for his land and for his people.
44 Moses came and spoke all the words of this song in the ears of the people, he and Joshua the son of Nun. 45 Moses finished reciting all these words to all Israel. 46 He said to them, "Set your heart to all the words which I testify to you today, which you shall command your children to observe to do, all the words of this law. 47 For it is no vain thing for you, because it is your life, and through this thing you shall prolong your days in the land, where you go over the Jordan to possess it."
48 Yahweh spoke to Moses that same day, saying, 49 "Go up into this mountain of Abarim, to Mount Nebo, which is in the land of Moab, that is across from Jericho; and see the land of Canaan, which I give to the children of Israel for a possession. 50 Die on the mountain where you go up, and be gathered to your people, as Aaron your brother died on Mount Hor, and was gathered to his people; 51 because you trespassed against me among the children of Israel at the waters of Meribah of Kadesh, in the wilderness of Zin; because you didn’t uphold my holiness among the children of Israel. 52 For you shall see the land from a distance; but you shall not go there into the land which I give the children of Israel."