1 Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla,

2 mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

3 Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.

4 Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.

5 Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: -- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.

6 Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: -- Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

7 Enkeleistä hän sanoo näin: -- Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.

8 Mutta Pojastaan hän sanoo: -- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.

9 Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.

10 Ja myös näin: -- Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

11 Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate,

12 sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

13 Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut: -- Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

1 God, having in the past spoken to the fathers through the prophets at many times and in various ways, 2 has at the end of these days spoken to us by his Son, whom he appointed heir of all things, through whom also he made the worlds. 3 His Son is the radiance of his glory, the very image of his substance, and upholding all things by the word of his power, who, when he had by himself purified us of our sins, sat down on the right hand of the Majesty on high, 4 having become as much better than the angels as the more excellent name he has inherited is better than theirs. 5 For to which of the angels did he say at any time,

"You are my Son.

Today I have become your father?"

and again,

"I will be to him a Father,

and he will be to me a Son?"

6 When he again brings in the firstborn into the world he says, "Let all the angels of God worship him." 7 Of the angels he says,

"He makes his angels winds,

and his servants a flame of fire."

8 But of the Son he says,

"Your throne, O God, is forever and ever.

The scepter of uprightness is the scepter of your Kingdom.

9 You have loved righteousness and hated iniquity;

therefore God, your God, has anointed you with the oil of gladness above your fellows."

10 And,

"You, Lord, in the beginning, laid the foundation of the earth.

The heavens are the works of your hands.

11 They will perish, but you continue.

They all will grow old like a garment does.

12 You will roll them up like a mantle,

and they will be changed;

but you are the same.

Your years won’t fail."

13 But which of the angels has he told at any time,

"Sit at my right hand,

until I make your enemies the footstool of your feet?"

14 Aren’t they all serving spirits, sent out to do service for the sake of those who will inherit salvation?