1 Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.

2 Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.

6 Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet,

8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä.

9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.

10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.

11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.

13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.

15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

1 Let’s fear therefore, lest perhaps anyone of you should seem to have come short of a promise of entering into his rest. 2 For indeed we have had good news preached to us, even as they also did, but the word they heard didn’t profit them, because it wasn’t mixed with faith by those who heard. 3 For we who have believed do enter into that rest, even as he has said, "As I swore in my wrath, they will not enter into my rest;" although the works were finished from the foundation of the world. 4 For he has said this somewhere about the seventh day, "God rested on the seventh day from all his works;" 5 and in this place again, "They will not enter into my rest."

6 Seeing therefore it remains that some should enter into it, and they to whom the good news was preached before failed to enter in because of disobedience, 7 he again defines a certain day, "today", saying through David so long a time afterward (just as has been said),

"Today if you will hear his voice,

don’t harden your hearts."

8 For if Joshua had given them rest, he would not have spoken afterward of another day. 9 There remains therefore a Sabbath rest for the people of God. 10 For he who has entered into his rest has himself also rested from his works, as God did from his. 11 Let’s therefore give diligence to enter into that rest, lest anyone fall after the same example of disobedience. 12 For the word of God is living and active, and sharper than any two-edged sword, piercing even to the dividing of soul and spirit, of both joints and marrow, and is able to discern the thoughts and intentions of the heart. 13 There is no creature that is hidden from his sight, but all things are naked and laid open before the eyes of him to whom we must give an account.

14 Having then a great high priest who has passed through the heavens, Jesus, the Son of God, let’s hold tightly to our confession. 15 For we don’t have a high priest who can’t be touched with the feeling of our infirmities, but one who has been in all points tempted like we are, yet without sin. 16 Let’s therefore draw near with boldness to the throne of grace, that we may receive mercy and may find grace for help in time of need.