1 Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.
2 Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.
3 Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
4 Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
5 Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat.
6 Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.
7 Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: -- Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan!
8 Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen.
9 Herää, Herran käsivarsi! Herää ja näytä voimasi! Nouse niin kuin muinaisina päivinä, menneitten sukupolvien aikana. Sinähän iskit hengiltä Rahabin, lävistit syvyyden hirviön.
10 Sinähän kuivasit meren, suuren syvyyden vedet. Sinä muutit syvänteet valtatieksi lunastettujen kulkea yli.
11 Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.
12 -- Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
13 Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa, kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma?
14 Pian vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki. Ei hän kuole vankikuoppaan, eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.
15 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä nostatin meren pauhuun, minun nimeni on Herra Sebaot.
17 Hereille, nyt hereille, jalkeille, Jerusalem! Sinä olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan. Pikarin, joka sai jalkasi horjumaan, olet tyhjentänyt viimeiseen pisaraan.
18 Et ole saanut taluttajaa lastesi joukosta, jotka olet synnyttänyt. Niiden joukosta, jotka olet kasvattanut, ei kukaan tarttunut käteesi.
19 Kaksittain ovat sinua kohdanneet -- kukapa sinua säälisi -- tuho ja turmio, nälkä ja miekka -- kukapa sinua lohduttaisi!
20 Kuin antiloopit verkossa sinun poikasi makaavat kujien päissä voimattomina ja lamaantuneina, Herran ärjyvän vihan lyöminä, Jumalan äänen lannistamina.
21 Kuule nyt tätä, sinä poloinen, sinä joka olet päihtynyt, vaikka et viinistä,
22 näin sanoo sinun herrasi, Herra, sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asiaa: -- Katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi vihani pikarin, maljan, joka sai jalkasi horjumaan. Sinun ei enää tarvitse juoda siitä.
1 "Listen to me, you who follow after righteousness,
you who seek Yahweh.
Look to the rock you were cut from,
and to the quarry you were dug from.
2 Look to Abraham your father,
and to Sarah who bore you;
for when he was but one I called him,
I blessed him,
and made him many.
3 For Yahweh has comforted Zion.
He has comforted all her waste places,
and has made her wilderness like Eden,
and her desert like the garden of Yahweh.
Joy and gladness will be found in them,
thanksgiving, and the voice of melody.
4 "Listen to me, my people;
and hear me, my nation,
for a law will go out from me,
and I will establish my justice for a light to the peoples.
5 My righteousness is near.
My salvation has gone out,
and my arms will judge the peoples.
The islands will wait for me,
and they will trust my arm.
6 Lift up your eyes to the heavens,
and look at the earth beneath;
for the heavens will vanish away like smoke,
and the earth will wear out like a garment.
Its inhabitants will die in the same way,
but my salvation will be forever,
and my righteousness will not be abolished.
7 "Listen to me, you who know righteousness,
the people in whose heart is my law.
Don’t fear the reproach of men,
and don’t be dismayed at their insults.
8 For the moth will eat them up like a garment,
and the worm will eat them like wool;
but my righteousness will be forever,
and my salvation to all generations."
9 Awake, awake, put on strength, arm of Yahweh!
Awake, as in the days of old,
the generations of ancient times.
Isn’t it you who cut Rahab in pieces,
who pierced the monster?
10 Isn’t it you who dried up the sea,
the waters of the great deep;
who made the depths of the sea a way for the redeemed to pass over?
11 Those ransomed by Yahweh will return,
and come with singing to Zion.
Everlasting joy shall be on their heads.
They will obtain gladness and joy.
Sorrow and sighing shall flee away.
12 "I, even I, am he who comforts you.
Who are you, that you are afraid of man who shall die,
and of the son of man who will be made as grass?
13 Have you forgotten Yahweh your Maker,
who stretched out the heavens,
and laid the foundations of the earth?
Do you live in fear continually all day because of the fury of the oppressor,
when he prepares to destroy?
Where is the fury of the oppressor?
14 The captive exile will speedily be freed.
He will not die and go down into the pit.
His bread won’t fail.
15 For I am Yahweh your God, who stirs up the sea
so that its waves roar.
Yahweh of Armies is his name.
16 I have put my words in your mouth
and have covered you in the shadow of my hand,
that I may plant the heavens,
and lay the foundations of the earth,
and tell Zion, ‘You are my people.’"
17 Awake, awake!
Stand up, Jerusalem,
you who have drunk from Yahweh’s hand the cup of his wrath.
You have drunken the bowl of the cup of staggering,
and drained it.
18 There is no one to guide her among all the sons to whom she has given birth;
and there is no one who takes her by the hand among all the sons whom she has brought up.
19 These two things have happened to you—
who will grieve with you?—
desolation and destruction,
and famine and the sword.
How can I comfort you?
20 Your sons have fainted.
They lie at the head of all the streets,
like an antelope in a net.
They are full of Yahweh’s wrath,
the rebuke of your God.
21 Therefore now hear this, you afflicted,
and drunken, but not with wine:
22 Your Lord Yahweh,
your God who pleads the cause of his people, says,
"Behold, I have taken out of your hand the cup of staggering,
even the bowl of the cup of my wrath.
You will not drink it any more.
23 I will put it into the hand of those who afflict you,
who have said to your soul, ‘Bow down, that we may walk over you;’
and you have laid your back as the ground,
like a street to those who walk over."