1 Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois.

2 Mutta rauhan aika tulee. Ne, joiden tie on suora, saavat levon.

3 Mutta tulkaa te tänne, te noidanpenikat, te huorimusten ja porttojen jälkeläiset!

4 Kenelle te oikein nauratte, kenelle irvistelette ja näytätte kieltänne? Itsehän olette rikoksen lapsia, valheen sikiöitä!

5 Te hehkutte ja hekumoitte tammien alla, jokaisen viheriöivän puun juurella. Te teurastatte omia lapsianne purojen partailla, rotkoissa, kallioiden juurella.

6 Rotkon paadet, sileät ja liukkaat, ne ovat sinun osasi, sinun kohtalosi, Siion! Niille olet vuodattanut juomauhrisi, niille tarjonnut ruokauhrin. Tätäkö minun pitäisi sietää?

7 Korkealle, ylhäiselle vuorelle, sinnekin olet levittänyt vuoteesi, sinnekin olet noussut uhraamaan teurasuhreja.

8 Oviin ja pieliin olet piirtänyt merkkejäsi. Totisesti, olet karannut minun luotani, noussut kukkuloille, levittänyt vuoteesi ja tehnyt kaupat noiden kanssa, joiden vierellä sinä halusta makaat, joiden miehuutta ihailet.

9 Öljystä kiiltäen sinä vaelsit Molokin luo, runsaasti käytit voiteitasi, sinä lähetit lähettejäsi pitkille matkoille, aina tuonelaan saakka.

11 Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit, että petit minua? Minua et muistanut, minusta et välittänyt. Kun olen vaiti, kun olen kätkössä, sinä et minua pelkää.

12 Mutta minä paljastan, millaista on sinun hurskautesi, millaisia ovat sinun tekosi. Eivät ne sinua auta.

13 Kun huudat apua, pelastaako sinut tuo jumalien joukko, jonka keräsit kokoon? Katso: tuuli puhaltaa ne kaikki pois, henkäys vie ne mukanaan. Mutta se, joka turvautuu minuun, perii maan ja saa omakseen minun pyhän vuoreni.

14 Herra sanoo: -- Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, työntäkää pois esteet minun kansani tieltä!

15 Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

16 En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä. Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.

17 Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois. Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.

18 Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.

19 Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas -- sanoo Herra -- ja minä parannan heidät.

20 Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.

21 -- Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.

1 The righteous perish,

and no one lays it to heart.

Merciful men are taken away,

and no one considers that the righteous is taken away from the evil.

2 He enters into peace.

They rest in their beds,

each one who walks in his uprightness.

3 "But draw near here, you sons of a sorceress,

you offspring of adulterers and prostitutes.

4 Whom do you mock?

Against whom do you make a wide mouth

and stick out your tongue?

Aren’t you children of disobedience

and offspring of falsehood,

5 you who inflame yourselves among the oaks,

under every green tree;

who kill the children in the valleys,

under the clefts of the rocks?

6 Among the smooth stones of the valley is your portion.

They, they are your lot.

You have even poured a drink offering to them.

You have offered an offering.

Shall I be appeased for these things?

7 On a high and lofty mountain you have set your bed.

You also went up there to offer sacrifice.

8 You have set up your memorial behind the doors and the posts,

for you have exposed yourself to someone besides me,

and have gone up.

You have enlarged your bed

and made you a covenant with them.

You loved what you saw on their bed.

9 You went to the king with oil,

increased your perfumes,

sent your ambassadors far off,

and degraded yourself even to Sheol.

10 You were wearied with the length of your ways;

yet you didn’t say, ‘It is in vain.’

You found a reviving of your strength;

therefore you weren’t faint.

11 "Whom have you dreaded and feared,

so that you lie,

and have not remembered me, nor laid it to your heart?

Haven’t I held my peace for a long time,

and you don’t fear me?

12 I will declare your righteousness;

and as for your works, they will not benefit you.

13 When you cry,

let those whom you have gathered deliver you,

but the wind will take them.

A breath will carry them all away,

but he who takes refuge in me will possess the land,

and will inherit my holy mountain."

14 He will say, "Build up, build up, prepare the way!

Remove the stumbling-block out of the way of my people."

15 For the high and lofty One who inhabits eternity,

whose name is Holy, says:

"I dwell in the high and holy place, with him also who is of a contrite and humble spirit,

to revive the spirit of the humble,

and to revive the heart of the contrite.

16 For I will not contend forever, neither will I always be angry;

for the spirit would faint before me,

and the souls whom I have made.

17 I was angry because of the iniquity of his covetousness and struck him.

I hid myself and was angry;

and he went on backsliding in the way of his heart.

18 I have seen his ways, and will heal him.

I will lead him also,

and restore comforts to him and to his mourners.

19 I create the fruit of the lips:

Peace, peace, to him who is far off and to him who is near,"

says Yahweh; "and I will heal them."

20 But the wicked are like the troubled sea;

for it can’t rest and its waters cast up mire and mud.

21 "There is no peace", says my God,

"for the wicked."