1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.

2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.

3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:

5 Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.

6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.

9 Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

10 Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen,

11 koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen.

12 Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin,

13 ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!

14 Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:

15 -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.

16 Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.

17 Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.

18 Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.

20 Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia.

22 Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.

24 Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.

25 Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.

26 Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.

33 Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

37 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.

38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?

39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:

40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.

42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.

43 Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

45 Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.

46 Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

47 Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.

48 Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

49 En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,

1 Then, six days before the Passover, Jesus came to Bethany, where Lazarus was, who had been dead, whom he raised from the dead. 2 So they made him a supper there. Martha served, but Lazarus was one of those who sat at the table with him. 3 Therefore Mary took a pound of ointment of pure nard, very precious, and anointed Jesus’s feet and wiped his feet with her hair. The house was filled with the fragrance of the ointment.

4 Then Judas Iscariot, Simon’s son, one of his disciples, who would betray him, said, 5 "Why wasn’t this ointment sold for three hundred denarii and given to the poor?" 6 Now he said this, not because he cared for the poor, but because he was a thief, and having the money box, used to steal what was put into it.

7 But Jesus said, "Leave her alone. She has kept this for the day of my burial. 8 For you always have the poor with you, but you don’t always have me."

9 A large crowd therefore of the Jews learned that he was there; and they came, not for Jesus’ sake only, but that they might see Lazarus also, whom he had raised from the dead. 10 But the chief priests conspired to put Lazarus to death also, 11 because on account of him many of the Jews went away and believed in Jesus.

12 On the next day a great multitude had come to the feast. When they heard that Jesus was coming to Jerusalem, 13 they took the branches of the palm trees and went out to meet him, and cried out, "Hosanna! Blessed is he who comes in the name of the Lord, the King of Israel!"

14 Jesus, having found a young donkey, sat on it. As it is written, 15 "Don’t be afraid, daughter of Zion. Behold, your King comes, sitting on a donkey’s colt." 16 His disciples didn’t understand these things at first, but when Jesus was glorified, then they remembered that these things were written about him, and that they had done these things to him. 17 The multitude therefore that was with him when he called Lazarus out of the tomb and raised him from the dead was testifying about it. 18 For this cause also the multitude went and met him, because they heard that he had done this sign. 19 The Pharisees therefore said among themselves, "See how you accomplish nothing. Behold, the world has gone after him."

20 Now there were certain Greeks among those who went up to worship at the feast. 21 Therefore, these came to Philip, who was from Bethsaida of Galilee, and asked him, saying, "Sir, we want to see Jesus." 22 Philip came and told Andrew, and in turn, Andrew came with Philip, and they told Jesus.

23 Jesus answered them, "The time has come for the Son of Man to be glorified. 24 Most certainly I tell you, unless a grain of wheat falls into the earth and dies, it remains by itself alone. But if it dies, it bears much fruit. 25 He who loves his life will lose it. He who hates his life in this world will keep it to eternal life. 26 If anyone serves me, let him follow me. Where I am, there my servant will also be. If anyone serves me, the Father will honor him.

27 "Now my soul is troubled. What shall I say? ‘Father, save me from this time?’ But I came to this time for this cause. 28 Father, glorify your name!"

Then a voice came out of the sky, saying, "I have both glorified it and will glorify it again."

29 Therefore the multitude who stood by and heard it said that it had thundered. Others said, "An angel has spoken to him."

30 Jesus answered, "This voice hasn’t come for my sake, but for your sakes. 31 Now is the judgment of this world. Now the prince of this world will be cast out. 32 And I, if I am lifted up from the earth, will draw all people to myself." 33 But he said this, signifying by what kind of death he should die.

34 The multitude answered him, "We have heard out of the law that the Christ remains forever. How do you say, ‘The Son of Man must be lifted up?’ Who is this Son of Man?"

35 Jesus therefore said to them, "Yet a little while the light is with you. Walk while you have the light, that darkness doesn’t overtake you. He who walks in the darkness doesn’t know where he is going. 36 While you have the light, believe in the light, that you may become children of light." Jesus said these things, and he departed and hid himself from them. 37 But though he had done so many signs before them, yet they didn’t believe in him, 38 that the word of Isaiah the prophet might be fulfilled, which he spoke:

"Lord, who has believed our report?

To whom has the arm of the Lord been revealed?"

39 For this cause they couldn’t believe, for Isaiah said again:

40 "He has blinded their eyes and he hardened their heart,

lest they should see with their eyes,

and perceive with their heart,

and would turn,

and I would heal them."

41 Isaiah said these things when he saw his glory, and spoke of him. 42 Nevertheless, even many of the rulers believed in him, but because of the Pharisees they didn’t confess it, so that they wouldn’t be put out of the synagogue, 43 for they loved men’s praise more than God’s praise.

44 Jesus cried out and said, "Whoever believes in me, believes not in me, but in him who sent me. 45 He who sees me sees him who sent me. 46 I have come as a light into the world, that whoever believes in me may not remain in the darkness. 47 If anyone listens to my sayings and doesn’t believe, I don’t judge him. For I came not to judge the world, but to save the world. 48 He who rejects me, and doesn’t receive my sayings, has one who judges him. The word that I spoke will judge him in the last day. 49 For I spoke not from myself, but the Father who sent me gave me a commandment, what I should say and what I should speak. 50 I know that his commandment is eternal life. The things therefore which I speak, even as the Father has said to me, so I speak."