1 Nyt Job sanoi:

2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.

1 Then Job answered,

2 "How long will you torment me,

and crush me with words?

3 You have reproached me ten times.

You aren’t ashamed that you attack me.

4 If it is true that I have erred,

my error remains with myself.

5 If indeed you will magnify yourselves against me,

and plead against me my reproach,

6 know now that God has subverted me,

and has surrounded me with his net.

7 "Behold, I cry out of wrong, but I am not heard.

I cry for help, but there is no justice.

8 He has walled up my way so that I can’t pass,

and has set darkness in my paths.

9 He has stripped me of my glory,

and taken the crown from my head.

10 He has broken me down on every side, and I am gone.

He has plucked my hope up like a tree.

11 He has also kindled his wrath against me.

He counts me among his adversaries.

12 His troops come on together,

build a siege ramp against me,

and encamp around my tent.

13 "He has put my brothers far from me.

My acquaintances are wholly estranged from me.

14 My relatives have gone away.

My familiar friends have forgotten me.

15 Those who dwell in my house and my maids consider me a stranger.

I am an alien in their sight.

16 I call to my servant, and he gives me no answer.

I beg him with my mouth.

17 My breath is offensive to my wife.

I am loathsome to the children of my own mother.

18 Even young children despise me.

If I arise, they speak against me.

19 All my familiar friends abhor me.

They whom I loved have turned against me.

20 My bones stick to my skin and to my flesh.

I have escaped by the skin of my teeth.

21 "Have pity on me. Have pity on me, you my friends,

for the hand of God has touched me.

22 Why do you persecute me as God,

and are not satisfied with my flesh?

23 "Oh that my words were now written!

Oh that they were inscribed in a book!

24 That with an iron pen and lead

they were engraved in the rock forever!

25 But as for me, I know that my Redeemer lives.

In the end, he will stand upon the earth.

26 After my skin is destroyed,

then I will see God in my flesh,

27 whom I, even I, will see on my side.

My eyes will see, and not as a stranger.

"My heart is consumed within me.

28 If you say, ‘How we will persecute him!’

because the root of the matter is found in me,

29 be afraid of the sword,

for wrath brings the punishments of the sword,

that you may know there is a judgment."