1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.

1 Then Zophar the Naamathite answered,

2 "Therefore my thoughts answer me,

even by reason of my haste that is in me.

3 I have heard the reproof which puts me to shame.

The spirit of my understanding answers me.

4 Don’t you know this from old time,

since man was placed on earth,

5 that the triumphing of the wicked is short,

the joy of the godless but for a moment?

6 Though his height mount up to the heavens,

and his head reach to the clouds,

7 yet he will perish forever like his own dung.

Those who have seen him will say, ‘Where is he?’

8 He will fly away as a dream, and will not be found.

Yes, he will be chased away like a vision of the night.

9 The eye which saw him will see him no more,

neither will his place see him any more.

10 His children will seek the favor of the poor.

His hands will give back his wealth.

11 His bones are full of his youth,

but youth will lie down with him in the dust.

12 "Though wickedness is sweet in his mouth,

though he hide it under his tongue,

13 though he spare it, and will not let it go,

but keep it still within his mouth,

14 yet his food in his bowels is turned.

It is cobra venom within him.

15 He has swallowed down riches, and he will vomit them up again.

God will cast them out of his belly.

16 He will suck cobra venom.

The viper’s tongue will kill him.

17 He will not look at the rivers,

the flowing streams of honey and butter.

18 He will restore that for which he labored, and will not swallow it down.

He will not rejoice according to the substance that he has gotten.

19 For he has oppressed and forsaken the poor.

He has violently taken away a house, and he will not build it up.

20 "Because he knew no quietness within him,

he will not save anything of that in which he delights.

21 There was nothing left that he didn’t devour,

therefore his prosperity will not endure.

22 In the fullness of his sufficiency, distress will overtake him.

The hand of everyone who is in misery will come on him.

23 When he is about to fill his belly, God will cast the fierceness of his wrath on him.

It will rain on him while he is eating.

24 He will flee from the iron weapon.

The bronze arrow will strike him through.

25 He draws it out, and it comes out of his body.

Yes, the glittering point comes out of his liver.

Terrors are on him.

26 All darkness is laid up for his treasures.

An unfanned fire will devour him.

It will consume that which is left in his tent.

27 The heavens will reveal his iniquity.

The earth will rise up against him.

28 The increase of his house will depart.

They will rush away in the day of his wrath.

29 This is the portion of a wicked man from God,

the heritage appointed to him by God."