1 Nyt Job sanoi:

2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

16 Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.

1 Then Job answered,

2 "Even today my complaint is rebellious.

His hand is heavy in spite of my groaning.

3 Oh that I knew where I might find him!

That I might come even to his seat!

4 I would set my cause in order before him,

and fill my mouth with arguments.

5 I would know the words which he would answer me,

and understand what he would tell me.

6 Would he contend with me in the greatness of his power?

No, but he would listen to me.

7 There the upright might reason with him,

so I should be delivered forever from my judge.

8 "If I go east, he is not there.

If I go west, I can’t find him.

9 He works to the north, but I can’t see him.

He turns south, but I can’t catch a glimpse of him.

10 But he knows the way that I take.

When he has tried me, I will come out like gold.

11 My foot has held fast to his steps.

I have kept his way, and not turned away.

12 I haven’t gone back from the commandment of his lips.

I have treasured up the words of his mouth more than my necessary food.

13 But he stands alone, and who can oppose him?

What his soul desires, even that he does.

14 For he performs that which is appointed for me.

Many such things are with him.

15 Therefore I am terrified at his presence.

When I consider, I am afraid of him.

16 For God has made my heart faint.

The Almighty has terrified me.

17 Because I was not cut off before the darkness,

neither did he cover the thick darkness from my face.