1 Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
2 Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
3 He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.
4 He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
5 Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.
6 He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.
7 He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
8 He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
9 Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
10 He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
11 toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
12 Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.
13 Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.
14 Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
16 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.
17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!
22 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
23 Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
24 Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
25 Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?
1 "Why aren’t times laid up by the Almighty?
Why don’t those who know him see his days?
2 There are people who remove the landmarks.
They violently take away flocks, and feed them.
3 They drive away the donkey of the fatherless,
and they take the widow’s ox for a pledge.
4 They turn the needy out of the way.
The poor of the earth all hide themselves.
5 Behold, as wild donkeys in the desert,
they go out to their work, seeking diligently for food.
The wilderness yields them bread for their children.
6 They cut their food in the field.
They glean the vineyard of the wicked.
7 They lie all night naked without clothing,
and have no covering in the cold.
8 They are wet with the showers of the mountains,
and embrace the rock for lack of a shelter.
9 There are those who pluck the fatherless from the breast,
and take a pledge of the poor,
10 so that they go around naked without clothing.
Being hungry, they carry the sheaves.
11 They make oil within the walls of these men.
They tread wine presses, and suffer thirst.
12 From out of the populous city, men groan.
The soul of the wounded cries out,
yet God doesn’t regard the folly.
13 "These are of those who rebel against the light.
They don’t know its ways,
nor stay in its paths.
14 The murderer rises with the light.
He kills the poor and needy.
In the night he is like a thief.
15 The eye also of the adulterer waits for the twilight,
saying, ‘No eye will see me.’
He disguises his face.
16 In the dark they dig through houses.
They shut themselves up in the daytime.
They don’t know the light.
17 For the morning is to all of them like thick darkness,
for they know the terrors of the thick darkness.
18 "They are foam on the surface of the waters.
Their portion is cursed in the earth.
They don’t turn into the way of the vineyards.
19 Drought and heat consume the snow waters,
so does Sheol those who have sinned.
20 The womb will forget him.
The worm will feed sweetly on him.
He will be no more remembered.
Unrighteousness will be broken as a tree.
21 He devours the barren who don’t bear.
He shows no kindness to the widow.
22 Yet God preserves the mighty by his power.
He rises up who has no assurance of life.
23 God gives them security, and they rest in it.
His eyes are on their ways.
24 They are exalted; yet a little while, and they are gone.
Yes, they are brought low, they are taken out of the way as all others,
and are cut off as the tops of the ears of grain.
25 If it isn’t so now, who will prove me a liar,
and make my speech worth nothing?"