1 Job jatkoi puhettaan:

2 -- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

3 niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

4 minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

5 Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

6 Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

7 Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

8 Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

9 Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

10 Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

11 Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

12 Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

13 Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

14 Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

15 Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

16 Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

17 hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

18 Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

19 Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

20 Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

21 Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

22 Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

23 Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.

1 Job again took up his parable, and said,

2 "As God lives, who has taken away my right,

the Almighty, who has made my soul bitter

3 (for the length of my life is still in me,

and the spirit of God is in my nostrils);

4 surely my lips will not speak unrighteousness,

neither will my tongue utter deceit.

5 Far be it from me that I should justify you.

Until I die I will not put away my integrity from me.

6 I hold fast to my righteousness, and will not let it go.

My heart will not reproach me so long as I live.

7 "Let my enemy be as the wicked.

Let him who rises up against me be as the unrighteous.

8 For what is the hope of the godless, when he is cut off, when God takes away his life?

9 Will God hear his cry when trouble comes on him?

10 Will he delight himself in the Almighty,

and call on God at all times?

11 I will teach you about the hand of God.

I will not conceal that which is with the Almighty.

12 Behold, all of you have seen it yourselves;

why then have you become altogether vain?

13 "This is the portion of a wicked man with God,

the heritage of oppressors, which they receive from the Almighty.

14 If his children are multiplied, it is for the sword.

His offspring will not be satisfied with bread.

15 Those who remain of him will be buried in death.

His widows will make no lamentation.

16 Though he heap up silver as the dust,

and prepare clothing as the clay;

17 he may prepare it, but the just will put it on,

and the innocent will divide the silver.

18 He builds his house as the moth,

as a booth which the watchman makes.

19 He lies down rich, but he will not do so again.

He opens his eyes, and he is not.

20 Terrors overtake him like waters.

A storm steals him away in the night.

21 The east wind carries him away, and he departs.

It sweeps him out of his place.

22 For it hurls at him, and does not spare,

as he flees away from his hand.

23 Men will clap their hands at him,

and will hiss him out of his place.